Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 17.

Osaston guru

Nyt on käynyt niin,

että osastolle vastikään

saapunut meditaatio- ja jooga harjoittaja
(omasta mielestään guru)

on saanut seuraajia.

Eilen toimintakahvihuoneessa

olin kompastua yhteen,

kun hän meditoi pöydän vieressä.

Alkuun olin soluttautunut

seuraajajoukkoon,

sitten kyllästyin

gurun puhumaan soopaan.

Kävimme kahdenkeskisiä keskusteluja,

mutta kyllästyin siihen,

että guru hymyili huvittuneesti

minun oikaisuilleni

hänen puheistaan.

Ensinnäkin käpyrauhanen ei ole heti otsan

kulmakarvojen välisen "kolmannen silmän" takana

eikä se eritä hormoni serotoniinia.
Käpyrauhanen on syvällä aivoissa

ja se erittää vain melatoniinia,

eikä serotoniini ole hormoni

vaan välittäjäaine,

jota erittyy kaikkialla aivoissa

ja suolistossa.

Dopamiini ei ole stressihormoni

vaan välittäjäaine.

Adrenaliini ja kortisoli

ovat stressihormoneita.

Ja niin edelleen.

Ja niin edelleen.

Eli siis toden totta

kyllästyin oikaisemaan gurun

epätieteellistä soopaa.

Sanoin häntä okkultistiksi,

minkä hän kielsi.

Hänhän puhuu

vain "luonnollisesta totuudesta".

Minä kiihdyn tällaisissa asioissa.

Mutta se on aivan typerää,

kun guru vain hymyilee

itsetietoisesti.

Hän ilkesi vielä sanoa:

Marja, sinä olet

liian kiintynyt 

tähän maailmaan.

Voisin puhdistaa sinun

seitsemännen shakrasi.

Niin voisit seurata

opetustani

eli soopaa

minun mielestäni.

Nyt välttelen gurua

ja hänen seuraajiaan.

Eikä mikään ihme,

että hän on saanut

seuraajia,

kun olemme kuitenkin

psykiatrisessa sairaalassa.

Monet ihmiset ovat

rikki ja herkkiä.

Heihin on helppo

vaikuttaa loruja laskemalla.

Kysyin gurultakin,

että kun sinä julistat

kuinka kokemuksesi ovat

tehneet sinusta terveen,

niin mitä hittoa

sinä teet

psykiatrisessa sairaalassa.

Hän vastasi tyynesti,

että olen pakkohoidossa.

Pakkohoidossa on vain

hyvin sairaat ihmiset.

Hän lisäsi vielä,

että viihdyn täällä

oikein hyvin.

Ajattelin itseäni

rauhoitaakseni,

että toisaalta

Jeesuskin olisi varmasti

joutunut mielisairaalaan.

Hänen julistamansa armo

ja lähimmäisenrakkaus 

oli niin jyrkässä ristiriidassa

roomalaisen ajattelun kanssa.

Eli nyt olen hiljaa gurun seurassa

ja väistelen hänen 

lattioilla meditoivia oppilaitaan.
Hoitajat ei puutu mitenkään
gurun toimintaan.
Paitsi kun kerran ruokailussa
guru käveli käsillään
hoitaja sanoi,
että ruokaillaanpas, 
käsillä kävely
ei sovi nyt.

Toisaalta guru on tuonut
minulle ajateltavaa.
Ja hän on itse asiassa
hyvin huvittava tyyppi.
Karismaattinenkin ja puhuu
matalalla suggestiivisella äänellä.

Tänne on tullut lisää

narkkareita.

Heitä on nyt neljä.

Sanottakoon heidän kunniakseen,

ettei heitä kiinnosta

gurun opetukset ja harjoitukset.

Heillä lienee järki ja aineitten

himo päässään.

Olen kestänyt vieroitusoireita

hölkkäämällä kahdella päivittäisellä

lenkillä yhteensä 15 kilometriä.

Huomenna on onneksi

kuntosali taas auki.

Pyhä loppuu

ja arki alkaa.

Vaikka sillä ei 

ole oikeastaan eroa

täällä sairaalassa.