Minä osoitan aggressioni usein melko suoraan. En suostu kynnysmatoksi, jonka päältä askelletaan.
Naisen aggressio on yhä jonkinlainen tabu. Vaikka naiset tarvitsevat samalla tavalla voimaa kuin miehetkin. Joskus naisen on luovuttava liiasta kiltteydestä, lyötävä nyrkki pöytään ja sanoa jämäkästi, mikä käy ja mikä ei.
Ikävä kyllä usein naisten aggressio on epäsuoraa. Puhutaan pahaa takanapäin. Eristetään aggression kohde.
Aggressio on vihan lisäksi kimppu muitakin tunteita. Se voi olla mustasukkaisuutta, kateutta, ärtymystä, loukkaantumista. Sen takaa voi myös löytyä häpeää, pelkoa, pettymistä.
Aggression avulla voi saada sen, mitä haluaa. Sillä voi myös osoittaa rajansa. Kaikkeen ei ole pakko suostua. Voi myös sanoa: Ei. Aggression ei saa koskaan olla kuitenkaan fyysistä.
Aggressiota voi tietysti käyttää myös haitallisesti. Siksi se pitäisi osata muuntaa hyötykäyttöön. Aggression käsittelyssä on hyvä pysähtyä tunnustelemaan, mitä tunteita ja tarpeita oman olon takana on. Hyvin usein taustalla on kokemus. Että jää jotakin vaille.
Aggressiosta pitäisi ottaa vastuu. Sen tunnistaminen ja säätely voi olla jopa tie siihen, että ihmissuhteet paranevat. Soruus kasvaa, jos pystyy kertomaan omat toiveet ja tarpeet. Tällainen on myönteistä aggression käyttämistä.
Joskus aggressiota voi tarvita vaikka siihen, että uskaltaa lähteä epähedelmällisestä ja huonosta parisuhteesta tai työpaikasta.
Kannattaa opetella kieltäytymään, vaikka tekisi mieli jatkaa niin turvallista toisten miellyttämistä. Aggressiota voi käyttää hyödyksi myös tilanteessa, jossa jää naljailun uhriksi. Naljailun voi lopettaa ystävällisellä kysymyksellä: "Anteeksi, mitä sanoit?" Voi myös sanoa suoraan, että loukkaajalla ei ole mitään oikeutta kohdella sinua niin.
Miten sinä näytät aggressiosi?
Lähteet: Anna 26.7.2018/30, kuvat Pixabay
Tempperamentti on kyllä hieman toista nyt vanhemmiten kuin mitä oli nuorena. Puran kyllä pahan olon tulistumalla ja jos tarve vaatii niin ääntäkin tulee, mutta se kyllä menee nopeasti ohi. Jos läheiset säikähtää, selitän kyllä mistä johtuu. Enää en panttaa pahaa oloa sisälle. Suuremmat pattitilanteet kyllä hoituu puhumalla, mielestäni oln siinä hyvä. Hyvää viikon alkua Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Se on jännä, että ikä saa aika selkeästi naisen pitämään puoliaan ja luopumaan hymistelystä. Hienoa, me vähän vanhemmat naiset! Erinomainen taito tuo kyky puhua asiat halki. Mukavaa maanantaita sinulle!
PoistaHyvä aiheen valinta taas kerran. Tuntuu kuin naisten aggressio olisi edelleen tabu. Onneksi joku nostaa tämänkin katin pöydälle.
VastaaPoistaNuorena olin kova kiroilemaan, kun vihastuin. Harvoin olen osannut olla näyttämättä vihaani ja olla sanomatta "suorat sanat", kun vihastuin. Valveen piru olikin usein käytetty nimitys minusta. Olin kuulemma kasvatuslaitos-ainesta.
Nykyisin suuntaan tarmoni suuttuessani polttopuiden tekeminen tai perusteellisempaan siivoukseen. Edelleen sanon suoraan, mutta kirosanat ovat jääneet melkein kokonaan pois.
Mukavaa maanantaita sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Aika hurja olet nuorena ollut. Niin olin minäkin. Yläasteella nimeni oli Karju-Marja. Yksinkertaisesti siksi, että karjuin suuttuessani. Ja sitähän murkuille tapahtuu aika usein. Pahalta tuntui tuo, että sinulle on sanottu, että olet "kasvatuslaitos-ainesta". Niin me ihmiset kasvetaan elämänpolulla. Sinusta itsestäsi tuli sijaisäiti, kasvattaja.Hyvä taito sanoa suoraan. Se on omalla tavallaan kumppanin arvostamista. Kun puhuu suoraan, eikä haudo asiaa mielessä.Oi ja voi. Kunpa minäkin saisin päähäni siivota suuttuessa! Kivaa viikon alkua sinulle!
PoistaHuomenta Marja :) Ei missään tapauksessa suostuta kenekään kynnysmatoksi ! Ainahan kohtaa ihmisiä,jotka jollain lailla haluavat osoittaa ylemmyyttään,pyrkivät alistamaan tavalla tai toisella,paapomaan ym. ym.
VastaaPoistaSiinäpähän. Minä en suostu millään lailla esim. paapomiseen. Nyt kun omaishoitajana oon tämänkin asian eteen tullut, ihmisillä outo tarve paapoa,, hyvällä varmaan,, esim. kotisairaanhoitoa ei juuri tarvita auttamaan,kun pärjätään mainiosti ilmankin,tietty taistelu oli siinäkin pitkään,, nousi jo nuo aggressiot ihan pintaan-minulla siis-kun eivät jotkut hoitajat millään uskoneet,ettei tarvita heidän apuaan.. (käyvät toki kotona verikokeet ottamassa)..sama aggressiotunne nousi omaishoitajaryhmässä ,missä iäkkäät vapaaehtoiset ympäröivät "paapomisellaan",oli täysi työ sysätä heitä kauemmaksi,,,pientä aggressiota mukana,minulla siinä)-pari vuotta sain taistella heidän opetus/paapomisvillitystään vastaan,nyt uskovat.Osaan,pärjään,ilman heidän apuaan /liioteltua neuvomis-opetusintoaankin-selitin,että vertaistuki tarkoittaa eri asiaa..
Niin,aggressiiviset tunteet heräävät kyllä ,jos vieras ihminen alkaa opastaa minua minun elämässäni,en voi sietää sitä.Läheisiltä ja minut hyvin tuntevilta sen kyllä otan ilomielin vastaan.
Olen suorasanainen,sanon kyllä,jos mättää-kyllä ihmiset ymmärtävät,lopulta ainakin,kun tarpeeksi jankuttaa,eikä alistu.
No, tähän alueeseen kuuluisi paljon muutakin,mut nyt näitä asioita sivusin.
Ihanaa elokuuta Marja :)
Kiitos, Tuula, kommentista.Oletpa kohdannut omaishoitajana paljon paapomista. Miten ihmiset jaksavatkin vatkata samaa asiaa. Eikä kotisairaanhoito suostunut uskomaan, ettette aina tarvitse apua.Jotenkin paradoksaalista: jotkut haluaa enemmän apua, kun saavat ja toiset yritetään pakottaa avun tarpeeseen. Kyllä minuakin ärsyttää ihmiset, jotka kuvittelevat olevan täydellisen, erinomaisen hyviä. Niin hyviä että voivat puuttua toisen ihmisen elämään.Ei olla kynnysmattoja. Ei!
PoistaSuoraan jutellaan, mutta en ole päällekäyvä. Tässä on ollut opetteleminen, sillä olen juuri se kiltti tyttö, jolla oli halu miellyttää. Mutta kun mitta tuli täyteen tuossa välivaiheessa, niin silloin aina leimahti, mutta tuo leimahdusaika opetti sen, että ei korkkiruuvin vaikeita vihjailuja ja jos ei ymmärretä, suutahdus vaan suoraan kun puhuu, niin hyvä tulee.
VastaaPoistaMukavaa uutta viikkoa Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Mielenkiintoista että sinulla on ollut erilaisia vaiheita vihan kanssa. Niin, ihminen kehittyy läpi elämänsä. Minua ei kasvatettu kiltiksi tytöksi. Se on yhä niin väärin, että lapsuudessa kiltti tyttö on se hyvä tyttö. Rasavilli poika taas hyvän rohkea. Ehkäpä tämä on jo vähitellen muuttumassa. Kivaa uutta viikkoa sinulle!
PoistaEn ole kyllä vähääkään agressiivinen ihminen, mutta voin kuvitella että jos minua ärsytettäisiin äärimmilleen, en takaa millainen olisin. Onneksi sellaista tilannetta ei vielä ole tullut. Olen kyllä aina ollut perheessä se hiljainen, näkymätön kiltti tyttö, kynnysmatto. Vasta nyt äskettäin, viisikymppisenä silmäni ovat avautuneet kaikenlaisten salailujen ja vehkeilyjen suhteen mitkä paljastuivat erään tilaisuuden yhteydessä. Eihän voi puolustautua tai vaatia tasa-arvoa jos ei ole ollut tietoinen asioista. Nyt jos kysytään, osaan kyllä puolustautua ja sanoa mielipiteeni napakastikin mutta riidellä en halua. Naljailujakin olen saanut osakseni, sitä siedän tiettyyn pisteeseen mutta senkin voi halutessaan lopettaa aivan yksinkertaisin keinoin eli ei vaan kuuntele. Ei pidä sulattaa ihan mitä vain käytöstä toiselta. Tämmöisiä ajatuksia tuli nyt mieleen.
VastaaPoistaKiitos, Tuulikki, kommentistasi. Kaipa jokainen meistä tulee vihaiseksi jossakin pisteessä. Ja tuon pisteen on hyvä oltava. Ihminen sairastuu, jos patoaa liikaa vihaa sisälleen. Joko fyysisesti tai psyykkisesti. Masennuksenhan yhtenä syynä on liiallinen itseen kohdistuva viha, kun ei ole uskaltanut ilmaista sitä.Hienoa että olet ymmärtänyt tuon "salailujen ja vehkeilyjen" kuvion selkäsi takana. Ehkä on tullut aika puhdistaa pöytä. Parempihan se on toisen osapuolen kannalta, ettei riitele vaan osaa sanoa napakasti ja vakuuttavasti mielipiteensä. Mukavaa tiistai iltaa sinulle!
Poista