Pikavisiitillä Kuopiossa

Olin Kuopiossa yliopistollisessa saraalassa tutkimuksissa. Kun pääsin sieltä minulla oli vajaa kaksi tuntia aikaa tutustua Kuopioon ennen kuin juna lähtisi. Pieni sade kohahti. Kuopiolaisista voi sanoa, että he ovat aivan ennakkoajatusten mukaisesti mukavan leppoisia ja murre ainutlaatuista. Kipitin kauheaa vauhtia korkkareissa keskustaan. Ajattelin, että Kuopion torilla olisi vipinää. Mutta tori oli melkein tyhjä. Ehkä kolean sään takia.

Siksipä sitten kampesin itseni torin laidalla olevaan Sokokseen. Siellä sorruin taas ostamaan ihonhoitokosmetiikkaa. Vaikka olen siirtymässä luonnonmukaiseen kosmetiikkaan. En edes ilkeä sanoa, paljonko nuo tropit maksoivat. Paljon. Koska en ole äveriäs ihminen. Mutta ne aivan kuin kutsuivat naista. Ja oli siksi sisäinen pakko ostaa ne.

Protect+Hydrate purnukka oli kaupanpäällinen. Olen monessa paikaa asuttuani huomannut, että Itä-Suomessa on runsaimmat kaupanpäälliset.

  

Rakastan kaikkien kaupunkien kauppahalleja. Ensiksikin ne on yleensä vanhoja rakennuksia. Toiseksi niissä on hyvä tunnelma. Onneksi suuntavaistottomana löysin hallin. Se oli itse asiassa torin vieressä. Täysi höperökin olisi sen löytänyt.

Kauniit koristeet kauppahallin seinässä.

Vanha, kaunis akvarelli kauppahallista.

Aivan ensimmäiseksi menin kirjakauppa Rosebudiin. Kirjakaupoissa on aivan oma tuoksunsa. Hipelöin kirjoja, mutta en löytänyt mieleistä. Eikä aikaakaan ollut paljon syvemmälle pohdiskelulle.

Kauppahallin tunnelmaa. 

Kunnon rukiista Itä-Suomen ruisleipää ja tietysti - kukkojen kaupungissa kun ollaan - kalakukkoa.

Hunajia oli niin paljon erilaisia, että oli vaikeus valita yhtä.

              

Nämä ovat kaulakoruja.

Sitten  askelehdin Minna Suurosen vaatekauppaan. Ja olin aivan täpinöissäni. Kaikki vaatteet olivat villaa tai pellavaa. Siis täysin ekologisia. Lisäksi ne olivat minun makuuni niiiiiin kauniita. Ostin rekissä ensimmäisenä roikkuvan pellavaisen tunikan. Olen jostakin syystä  ihastunut nyt vihreään väriin. Olisiko se tämä kesä? 

Ehdin piipahtaa vielä kahvilla.

Sitten jo juna kutsui. En tietty osannut käyttää lippuautomaattia. Mutta sitten siihen tuli savolaisen joviaali mies, joka opasti minua. Kiitokset hänelle. Junamatkalla mielessäni vakuuttelin itselleni, että kaikki ostokseni olivat välttämättömiä ja tarpeellisia. Ehdottomasti.

Nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että koko Kuopion pikavisiitti sisälsi vain kauppoja kauppojen perään. Järkevä ihminen olisi etsinyt oikeita nähtävyyksiä. Olisin voinut vaikka käydä Puijon-tornissa syömässä. Miksi en? Tietty perustelen tätä itselleni sillä, että haluan aina syödä hitaasti. Aika ei olisi yksinkertaisesti riittänyt. Juupa juu. Mutta ihmeesti se riitti kaupasta toiseen juoksemiseen.