Juoruilu, selän takana puhuminen, on minusta yksinkertaisesti inhottavaa. Mutta olen ikävä kyllä välillä hätkähtäen huomannut, että juoruilen itsekin. Olen kuitenkin eniten rouva Suorasuu. Olen tykännyt aina puhua asiat suoraan. Ehkäpä juoruilussa on jotakin hyvääkin. Esimerkiksi työpaikalla se voi olla tapa päästellä liiallisia höyryjä ulos. Juoruilu voi olla siis jopa terapeuttista. Mutta juoruilun kohdetta ei face to face saa ruveta vieroksumaan tai jopa kiusaamaan. Jätetään juorut siihen hetkeen, kun niitä puhutaan. Ja mennään sitten eteenpäin.
Tutkijoiden mukaan juoruilu on kaikilla ihmisillä yleistä. Se kuuluu ihmisluontoon. Vaikka juoruilu olisikin pahantahtoista, sillä voi olla hyvä vaikutus yhteisöön.
Usein ajatellaan, että naiset juoruilevat enemmän kuin miehet. Eräässä tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että tytöt ja pojat juoruilevat yhtä paljon.
Aikuiset naiset juoruilevat yhtä paljon kuin nuoret tytöt. Esimerkiksi naiset kertovat toista naista koskevan juorun eteenpäin, jos kokevat naisen uhkaksi parisuhteelleen. Erityisen kilpailuhenkiset naiset juoruilevat paljon.
Voimme juoruilla myös ihmisestä, josta pidämme. Tutkijat kutsuvat tätä ilmiötä "huolestuneeksi juoruiluksi". Se voi olla näennäisesti hyväntahtoista. Mutta voi silti olla kohteelleen haitallista.
Miten suhtaudut juoruiluun?
Lähteet: Helsingin Sanomat 24.5.2018, kuvat Pexel, Pixabay
Kiitos Marja! Minusta juoruilu on siinä mielessä paha juttu, että se on useinkin puolitotuuksia jotka muuttuu matkan varrella vaikka ne alunperin on olleet jonkun epäilys jonkun asian suhteen. Valitettavasti olen itsekin joskus laittanut juorun liikkeelle ajattelematta mitä siitä seuraa! Huh! Sen jälkeen on miettinyt mitä sanoo ja kenen seurassa. Niin inhimillisiä ja erehtyväisiä me ihmiset olemme. Takanapäin puhutaan aina. Joskus puhe on vaan niin raakaa että kauhistuu. Joku saattaa purkaa työpaikallaankin paineita tuolla tavalla kertoen toisten mokailuista. Sillä tavalla omat virheet peittyvät. Aurinkoista maanantaita!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi.Tunnet hyvin juoruilun psykologiaa. Juuri tuo puolitotuus ja juoru saattaa vääntyä vaikka minkälaiseksi matkan varrella. Ja omien virheiden peittely juorun avulla. Meitä on niin moneksi. Uskon, että kukaan ei olisi joskus juoruillut. Mukavaa maanantaita ja viikon alkua sinulle!
PoistaHuomenta Marja,
VastaaPoistaJuoru saattaa muuttua, ja usein muuttuukin, jatkaessaan matkaa. Sen koen juoruilun negatiivisena puolena. Meillä mies rakensi (30 vuotta sitten) raskaana olevalle tyttärellemme taloa. Juoru tavoitti läheisen ystävämme muodossa; "Erkki rakentaa tytärpuolelleen taloa, koska on sen tulevan lapsen isä."
Juoruilen itsekin. Jos joku sanoo minulle, että älä kerro tätä kenellekään, sanon etten tahdo kuulla. En nimittäin oikein luota itseeni. Tahtomattani saatan lipsauttaa asian sopivassa seurassa.
Kiitos, kun annoit minulle synninpäästön, kertomalla tutkijoiden näkevän juoruilussa hyviäkin puolia.
Hyvää päivän jatkoa sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Huh! Mikä esimerkki juorun vääntymisestä matkan varrella. Erkkiä on täytynyt varmaan kummastuttaa ja ärsyttää. Niin muheva juoru. Hyvä oivallus sinulla tuo, että jos joku kertoisi sinulle tyyliin älä kerro kellekkään, sanot, että et halua sitten kuulla. Minä en osaa tätä taitoa. Ihanaista maanantaita ja viikon alkua sinulle!
PoistaPyrin välttämään juoruilua, mutta tahtomattaan/epähuomiossa saattaa joskus tulla juoruiltua. En pidä sitä missään määrin hyvänä asiana, mutta jos jostakin henkilöstä on huolissaan, siinä tapauksessa on ehkä hyvä ottaa asiat puheeksi ja selvittää. Se ehkä onkin jo toinen juttu, kuin itse juoruilu.
VastaaPoistaKiitos, Marjaana, kommentistasi. Niinhän siinä välillä käy. Vaikka ei tykkäisi juoruilusta. Voi joskus havahtua: Minä juoruilen. Todella huolissaan oleminen jostakin ihmisestä on - kuten sanoit - eri juttu. Kivaa viikon alkua sinulle!
PoistaOnko se niin että paha kello kauas kuuluu, harvemmin kyllä juorut ovat hyväntahtoisia.Juoru tahtoo paisua kun kulkee matkaansa. Muistan kun vävyni oli ambulanssissa ensihoitajana ja lanssi oli usein pihallamme, pyysin kerran että esittelisi sitä mulle. Esittelihän hän mutta yksi täti-ihminen sattui ohikulkiessaan näkemään kun nousin takaovesta autoon ja puhui sit työpaikallaan et meikä on varmaan nyt pahasti sairas kun ambulanssiin meni.Teen tässä kotosalla hoitotyötä niin tämä kyseisen naisen työkaveri ei muka meinannut uskaltaa tilata multa hoitoaikaa kun oletti että olen vähintäänkin sairaalassa, pienen paikkakunnan iloja nää heh heh. :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentistasi. Ymmärrän hyvin nämä pienen paikkakunnan juorukuviot, koska asun itse pikkuruisella paikkakunnalla. Juorut tosiaan saavat uusia vivahteita ja välillä uuden sisällönkin kiertäessään ihmiseltä ihmiselle. Mukavaa viikon alkua sinulle!
Poistaminä en kyllä juoruile,enkä puhu selän takana... ja jos joku alkaa jotain tällaista harrastaa,sanon ,ei kiinnosta ja käännän puheet toisiin asioihin... olen päättänyt nimittäin,etten puhu pahaa toisista,enkä kuljeta eteenpäin kuulemiani juttuja... ihan voi niinkin elää,,, ,,, ja kyllä sanoisin,että miehet ja naiset yhtä paljon tätä valitettavasti tekevät,, olen ollut sekä naisvaltaisessa työyhteisössä ,että myös miesvalaisissa,,ei eroa...
PoistaKiitos, Tuula, kommentistasi. Upeaa että voit olla juoruilematta. Se on iso luonteenrikkaus. Hyvä että voit sanoa juorun levittäjälle "ei kiinnosta" ja osaat kääntää juttelun toisiin asioihin. Mukavaa tiistai päivää sinulle!
Poista