Nuorena pidin nelikymppisiäkin vanhoina, mutta niin kai kaikki nuoret ajattelee. Nyt viisikymppisenä en tunne itseäni vanhaksi. Enkä oikein osaa pitää seitsemänkymppistäkään vanhana. Nykyisin sanotaan, että kuusikymppinen on entinen nelikymppinen. Ja kuten sanonta kuuluu, ikähän on siellä korvien välissä.
En kaihda omaa vanhenemista, koska vanhuus on henkisesti rikasta ja erityisesti sisäisen eheytymisen aikaa. Rypyt, ruumiillisen suorituskyvyn lasku, muistin heikkeneminen, lisääntyvät sairaudet kuuluu yleensä vanhuuteen. Hyväksyn kaiken tämän - ainakin nyt vielä tässä iässäni - luonnollisena osana elämää. Näin se elämä vain menee. Ei kukaan voi olla ikuisesti nuori. Ei vaikka antaisi plastiikkakirurgin veitselle kyytiä. Olisi myös mielenkiintoista nähdä, minkälainen mummo minä olisin. Kirpsakka mummo, joka toivottaa kaikki häntä ylenkatsovat nuoret huitsin nevadaan, vai olisinko lempeä, tasapainoinen, yhä valoisa mummo? Se saa jäädä nähtäväksi, jos saan elää vanhaksi asti.
En hyväksy ageismia eli ikään liittyvää syrjintää. Esimerkiksi minun olisi vaikea saada uutta työpaikkaa ikäni takia. Ageismiin liittyvät ennakkoluulot, jäykät stereotypiat, ärsyttävät. Että kaikki vanhat ihmiset olisi jotenkin höperöitä.
En kaihda omaa vanhenemista, koska vanhuus on henkisesti rikasta ja erityisesti sisäisen eheytymisen aikaa. Rypyt, ruumiillisen suorituskyvyn lasku, muistin heikkeneminen, lisääntyvät sairaudet kuuluu yleensä vanhuuteen. Hyväksyn kaiken tämän - ainakin nyt vielä tässä iässäni - luonnollisena osana elämää. Näin se elämä vain menee. Ei kukaan voi olla ikuisesti nuori. Ei vaikka antaisi plastiikkakirurgin veitselle kyytiä. Olisi myös mielenkiintoista nähdä, minkälainen mummo minä olisin. Kirpsakka mummo, joka toivottaa kaikki häntä ylenkatsovat nuoret huitsin nevadaan, vai olisinko lempeä, tasapainoinen, yhä valoisa mummo? Se saa jäädä nähtäväksi, jos saan elää vanhaksi asti.
En hyväksy ageismia eli ikään liittyvää syrjintää. Esimerkiksi minun olisi vaikea saada uutta työpaikkaa ikäni takia. Ageismiin liittyvät ennakkoluulot, jäykät stereotypiat, ärsyttävät. Että kaikki vanhat ihmiset olisi jotenkin höperöitä.
Suomessa kansan- eli vanhuuseläkkeen rajaa 65 ikävuotta on monesti pidetty vanhuuden alkamisena. Nykyään vanhuuden rajana pidetään usein 75 ikävuotta. Vanhoja ihmisiä voi olla montaa sorttia: jotkut juoksee maratoneja, jotkut ovat jo toimintakyvyttömiä. Ei vanhukset ole mitään aivan samankaltaista porukkaa.
Kronologista ikää parempi vanhuuden mittari on biologinen ikä. Sitäkin voidaan kuitenkin määritellä monin tavoin. Yksi on verenkiertoelimistön kunto: ihminen on yhtä vanha kuin hänen valtimonsa.
Yhtenä vanhuuden määrittelynä pidetään kävelynopeutta. Vanhenemiseen on katsottu viittaavan hidastunut kävelynopeus, alle 0,8 metriä sekunnissa.
Vanhuus ei tule kaikille tasaisesti tietyllä vauhdilla. Ja jotkut saattavat vanheta nopeammin kuin toiset, jos kokevat elämässään suuria vaikeita asioita. Joillakin ihmisillä esimerkiksi läheisen kuolema, vakava sairaus, avioero voi kiihdyttää vanhenemista. Mutta ei kaikilla.
Kunnon (?) ryypiskely ja tupakointi yleensä vanhentaa. Ruokavaliollakin on merkityksensä. Ruumiillisesti aktiiviset ovat biologisesti nuorempia kuin liikkumattomat. Ihmisen kehon osat ei ikäänny samaan tahtiin, koska se vaihtelee, heikentyykö ensiksi muisti, aistit tai lihasvoima.
Minä olen ollut jostakin syystä kiinnostunut vanhoista ihmisistä lapsuudesta asti. Kunnioitan vanhuutta. Koska vain vanha ihminen on viisas. Elämänkokemus opettaa.
Minkä ikäistä ihmistä sinä pidät vanhana?
Lähteet: Tiede vastaa-lehti, Helsingin Sanomat 10.5.2018; kuvat Pexel, omat
Kiva aihe Marja. Joku sanoo välillä että ikä on vain numeroita. Ikä on elämänkokemusta ja toivottavasti myös viisautta. Niin kai sen pitäisi mennä. Vanhuudelle ei taidakaan olla ikää numeroissa vaan kunto ratkaisee . Henkinen kunto on ehkä vielä tärkeämpi. Sairautta voi olla nuoremmillakin niin kuin onkin aina. Se ei tosiaan ole iästä kiinni. Kuitenkin itsekin huomaan, että harvoin ystävät ovat nuoria jos itse lähestyy kuuttakymppiä niinkuin minä. Ystäviksi hankkii mielellään ikäisiään, koska tekee samanlaisia asioita. Vaikka teatteriryhmössäni onkin myös nuoria. He kuitenkin ovat ryhmäytyneet keskenään.Itse olen kummajainen. Ystäväni ovat kaikki kaukana. Lähellä ei asu juuri ketään. Minulle tulee mieleen hyvin virkeitä ja nuorekkaita 90 vuotiaita joita olen työssäni hoitajana tavannut. Ikä on aivoissamme. Kun aivot toimivat ja muisti pelaa ja pystyy vielä jopa jollain tavalla liikkumaan on edelleen sisäisesti nuori. Niin tunnen itsekin. Se 15-vuotias ei ole kokonaan aivoistani kadonnut!
VastaaPoistaKiitos, Merja, valoisasta kommentistasi. Hyvä huomio tuo, että "Vanhuudelle ei taidakaan olla ikää numeroissa vaan kunto ratkaisee." Nimenomaan se henkinen kunto. Hyvinkin vanhana voi olla vireä, ja elää rikasta elämää. Kiva että sinulla on tuo näytelmäharrastus. Itse en ikinä uskaltaisi mennä esiintymislavalle.Minäkin olen mieluummin ikäisteni tai minua vanhempien seurassa kuin esimerkiksi murrosikäisten. Onneksi nyt molemmat tyttäreni ovat ohittaneet murrosiän. Elämä on rauhoittunut sen myötä. Ihanaa että 15-vuotias sinä on yhä sisälläsi. Kivaa päivän jatkoa sinulle!
VastaaPoistaNiinhän siinä näyttää käyvän, että sitä mukaa kuin itse vanhenee, vanhuuden raja siirtyy eteenpäin. Mutta tosiasiassa olen minäkin jo vanha. Kuusikymppinen on vanha. Mutta vanhana oleminen ei ole niin paha kokemus kuin yleensä luullaan, jos on terve. Mikä ikä tahansa on ok, jos saa olla terve.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, asiantuntija kommentistasi.Varmasti ruumiillinen kunto vaikuttaa siihen, miltä vanhuus tuntuu.Ja kuten sanoit "Mikä ikä tahansa on ok, jos saa olla terve." Terveyttä ei osaa arvostaa tarpeeksi. Vasta sen jälkeen kun sairastuu ymmärtää sen olennaisimman merkityksen. Kivaa aurinkoisen viikon jatkoa sinulle!
PoistaHyvä kirjoitus jälleen kerran. Minä olen vanha eli 70, enkä ole edes saanut olla terve. Mutta koen silti eläväni täyttä elämää. Kai se on ikää isompi juttu, miten kokee elämänsä. Ainakaan vielä en osaa sanoa, miksi ikääntymistä pitäisi pelätä.
VastaaPoistaIhanaa keskiviikko-iltaa sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Tervetuloa takaisin Suomeen. Minusta sinä et ole vanha, vaikka omasta mielestäsi olet. Vakavat sairautesi lienee jo mennyttä elämää. Erkin ja sinun elämästäsi blogissasi lukiessa vakuuttuu, että elät todellakin täyttä elämää. Reissaatte enemmän kuin nuoret. Puuhaatte koko ajan jotakin. Voi, kun minäkin saisin Erikini kanssa elää yhtä antoisaa elämää aikanaan. Leppoisaa keskiviikko iltaa sinulle!
VastaaPoistaNämä on jänniä asioita, koska joku voi olla mieleltään vanha jo nuorena ja joku voi olla ikinuori, kuten vaikka Aira Samulin. Miehen vanhemmat sairastuivat muistisairauksiin jo n.70-vuotiaana ja ovat nyt muutamia vuosia päälle ja todella vanhoja miltei varjoja. Kun taas oma 96vee mummi on sirpakka ja silmät leiskuvat edelleenkin. Valitettavasti me ihmiset vanhenemme eri tahdissa, mikä on epäreilua.
VastaaPoistaMielenkiintoisia pohdintoja Marja ja mukavaa päivää <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Aira Samulin on kyllä hyvä esimerkki ikinuoresta.Olen pahoillani miehesi vanhempien muistisairauksista. Aika harvinaista kai, että molemmat puolisot sairastuu siihen. Sinulla on varmasti hyvät geenit, kun isoäitisi porskuttaa eteenpäin melkein sata-vuotiaana.
Poista