Ihminen voi oppia taitavaksi aluksi vaikeassakin asiassa missä iässä tahansa

Rupesin tässä yhtenä päivänä pohtimaan, missä asioissa olen oppinut hyväksi sitkeän harjoittelun tuloksena. Ja äimistyin. Enpä paljon missään. Mieleen tulee oikeastaan tavalliset - mutta voi nekin olla aluksi vaikeita - asiat. Kasvimaan hoito. Kokkaus. Leipominen. Ja  lisäksi haluaisin tulla taitavammaksi:  digissä, valokuvaamisessa, runojen kirjoittamisessa, akvarellimaalauksessa. Näitä siis vielä opettelen. Ihminen voi oppia uuden ja vaikeankin taidon missä iässä tahansa.

Sattui sitten niin, että Hesarista hyppäsi silmille juttu "Sittenkin taitava". Se oli kannustava ja ihana artikkeli. Haluan jakaa sitä tässä. Etenkin siksi, että artikkeli korostaa. Että ikä ei ole este minkään uuden taidon oppimiselle.

Eeva Honkanen, 77 vuotta, luki ylioppilaaksi 40-vuotiaana; mahtavin tuloksin: kaikki neljä ainetta laudatureja, päästötodistuksen keskiarvo 9,5.

Viisikymppisenä Honkanen päätti opetella viulun soittoa. Hän osti oman viulun ja alkoi ottaa tunteja. Sormet taipuivat vallan mainiosti yhä.

Hän on saanut upeita flow-kokemuksia soittaessaan suuren soittajajoukon kanssa. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on tullut tutuksi.

Honkanen ei päässyt lukioon, koska hänen nuoruudessaan useiden vanhempien mielestä tyttöjen ei kannattanut opiskella. Heidän tehtävänsä oli päästä vaimoiksi. Honkanen sai seurata sivusta, kuinka hänen nuorempi veljensä suoritti ylioppilastutkinnon ja korkeakoulututkinnon. Olihan hän miespuolinen. Mahdollinen perheensä elättäjä. Siihen aikaan. Honkanen omaksui naisen paikan. Vaikka se tuntui väärältä. Mutta hän meni - aikansa mukaisesti - 20-vuotiaana naimisiin ja sai kaksi lasta.Pitkään aikaan ei ollut juuri muutakaan ajateltavaa kuin lapset, koti, aviomies. Myöhemmin myös työ.

Mutta sitten kun lapset aikuistuivat, hän alkoi pohdiskella yhä enemmän omia mahdollisuuksiaan.

Nyt mennään tämän jutun minulle niin rakkaaseen psykologiseen puoleen.  Ei tarvitse lukea, jos ei kiinnosta. Tuo alkujuttu jo sinänsä oli kannustava ja myönteinen.

Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on pohdiskellut näitä asioita paljon. Hän sanoo tutkimusten osoittaneen jo pitkään, että ajatus ihmisestä määrätynlaisena ja pysyvänä on haitallinen. Psykologiassa tämä tiedetään, mutta kansan keskuudessa väärä ajatus pysyvyydestä elää edelleen vahvana.

Ajatus taitavuudesta ja lahjakkuudesta sisäsyntyisenä asiana on hyvin haitallinen. Asiasta on paljon tutkimusnäyttöä.

Kasvun ajattelutapa, growth mindset, saa ihmiset näkemään itsensä jatkuvasti kehittyvinä, joiden tosi potentiaali on piilossa. Juuri silloin haasteet ja epäonnistumisetkin ovat hyviä asioita omien kykyjen löytämisessä.

Kirsti Lonka sanoo, että vaikka tietyt piirteet ihmisissä ovat pysyviä. Omaa persoonallisuuttaan voi kehittää. Tässä kolme neuvoa siihen:
1)Harjoittele enemmän.
2)Rakasta, nauti tekemisestäsi ja ole nöyrä sen edessä.
3)Etsi kannustavien ihmisten seuraa.

Lonka korostaa kodin ja varhaiskasvatuksen merkitystä. Lapsen ajattelu, sisäinen puhe, muodostuu siitä miten hänelle puhutaan. Onko puhe kannustavaa ja empaattista? Vai liitetäänkö lapsen epäonnistumiset osaksi lapsen ominaisuuksia? Lasta latistavan puheen seurauksena voi olla, että hän aikuisena keskittyy tekemisen sijaan vain varomiseen ja virheiden väistelyyn.

Oletko sinä löytänyt aikuisena aivan uuden taidon tai harrastuksen?

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat