Kostonhalulla on pitkät kehitysopilliset juuret: Halu kostaa liittyy tarpeeseen pitää yhteisö koossa rankaisemalla epäsosiaalisesta käytöksestä.
Vaikka samalla mitalla maksaminen tuottaa pahansuopaa mielihyvää, se voi pitkittää ikävistä asioista ylitsepääsemistä. Se voi tuottaa myös raskaita tunteita: surua, ahdistusta, vihaa.
Kostaja voi jäädä jumiin huonoihin tunteisiin. Jos ei lähde kostamaan, saa ajatuksensa nopeammin muualle ja voi siirtyä elämässä eteenpäin.
Siri Hustvedt kirjoittaa romaanissaan Säihkyvä maailma kostosta. "Kaikki koston ajatukset syntyvät avuttomuuden tuskasta. Jos minä kärsin, sinä tulet kärsimään. Ja älkäämme valehdelko: kosto elähdyttää. Se virkistää ja se lievittää tuskaa, koska se kääntää tunteet ulospäin. Murheessa me hajoamme palasiksi. Kostossa me kokoamme itsemme yhdeksi teräväksi aseeksi, jolla tähtäämme kohdetta. Oli se miten tuhoavaa hyvänsä pitemmän päälle, se toimii aikansa kätevästi."
Minä mietin. Miten ilma voi olla kuin kitkerää savua, käryä minun ja erään ihmisen välillä?
Voiko vihata täsmällisesti?
Oletko koskaan lähtenyt koston tielle?
Lähteet: kuvat omat
En ole harkinnut koskaan kostoa, mutta joskus olen ajatellut sanovani jollekin suorat sanat. Ehkä joskus sanonutkin. Minun motto on "kosta paha hyvällä." Usein se saa vastapuolenkin riisumaan aseensa, kun toimii täysin päinvastaisesti mitä kuvitella saattaa. Kerran käyttäydyin vähän "hupsusti" ja eräs henkilö suuttui minulle, ehkä aiheestakin, mutta minulla toimintani meni tietämättömyyden piikkiin. Olin pahoillani toiminnastani ja kerroin, että tämä ei tule toistumaan. Sain palautetta, että minulla oli hieno suhtautuminen hänen palautteeseen ja hän pyysikin anteeksi kovaa palautettaan.
VastaaPoistaKiitos Marjaana kommentistasi. Tuo on hyvin kaunis ajatus: "kosta paha hyvällä". Ehkäpä välillä kannattaisi sanoa suorat sanat. Ja tilanne käsiteltäisiin heti. Niin se ei tukahduttaisi enää kummankaan osapuolen elämää.
PoistaKosto on minulle hyvin tuttu asia, olen itse joutunut sen kohteeksi monta kertaa. Joskus pahastikin. Tiedän myös tunteen "kosto on suloinen". Olen ajatuksissani suunnitellut kostoja, mutta onneksi minulla on liikaa empatiaa "vihamiehiäkin" kohtaan :) ... Olen ymmärtämällä saanut itseni hyväksymään asioita, joille en voi mitään. Luulen, että minä en osaa "kostaa", vaikka vihaisesti voinkin toimia.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Empaattisuus on huippujuttu ja varmasti parantaa elämänlaatua. Ikävä lukea että olet joutunut koston kohteeksi monta kertaa.Voi kun kaikki ihmiset ajattelisivat niin kuin sinä: "Olen ymmärtämällä saanut itseni hyväksymään asioita, joille ei voi mitään".
PoistaMinäkin taidan olla vähän liian empaattinen ryhtyäkseni oikeasti kostoon. Mielessä se kyllä pyörii joskus, mutta jää aina ajatuksen tasolle. Olen onneksi säästynyt myös minua kohtaan suunnatuilta kostoilta, tai sitten olen vaan osannut kääntää ne opetuksiksi :)
VastaaPoistaKiitos Minna Kommentistasi. Empaattisuus voi vähän mutkistaa elämää. Mutta se on aina hyvä piirre ihmisessä. Ei tarvitse rypeä koston kierteessä. Kärsiä - vaikka ei sitä itselle tunnustaisikaan - vihasta ja syyllisyyden tunteista.
PoistaAnteeksi antaminen on vaikeaa ja välillä tekee mieli kostaa toiselle ihmiselle kun joku oikein satuttaa. Mutta mikään ei voita irti päästämistä ja anteeksi antamista. Tai oikeastaan toisen siunaaminen on vielä parempaa, mutta sen voi tehdä vasta anteeksi annettuaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Joanna. Anteeksianto on tärkeää. Mutta ensiksi pitää käsitellä asia mielessään. Jotta anteeksianto on vilpitön. Ei vain hyvä tapa.
PoistaAnteeksiantoa harjoitan enemmän ja varsinaista kostoa harvemmin. Toki joskus on pakko käyttää tilaisuus hyväksi kun "pääsee näpäyttämään".
VastaaPoistahanna
www.hannamariav.com
Kiitos kommentistasi hannamaria. Kyllä anteeksiantoa olisi ilmavampi ja parempi käyttää kuin kostoa. Kosto pyöriköön mielessä. Riittää että saa mielikuvituksessaan sillä mässäillä. Tietty välillä olisi kiva "näpäyttää".
PoistaOmalla kohdalla koen kostamiseksi, kun uskallan sanoa samalla mitalla takaisin ja se on paljon se. Kaiken kukkuraksi kun joskus onnistun älyämään ja täräyttämään siinä hetkessä takaisin, hetken on sellainen briljantti ja vahva olo, josta seuraa henkinen krapula, eli en tykkää olla ilkeä. Mutta en halua nielläkään, koita nyt tässäkin taiteilla.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Sinulla on aika lempeä tapa kostaa. Kun sanot siinä samassa hetkessä takaisin. Kunnon kostoa oikein haudotaan ja suunnitellaan, ja jäädään usein kiinni siihen. Kyllä takaisin saa sanoa, ja se on hyvä taito, jos löytää siinä samassa oikeat sanat.
Poista