Herään jo kuudelta aamulla. Olen illan torkku ja aamun virkku. Ensimmäisenä näen makuuhuoneessamme vaaterekit molemmin puolin huonetta. Olisi ihanaa, jos olisi iso vaatehuone. Jotta olisivat pois silmistä. Ei mitenkään kaunista katseltavaa. Minulla on melko paljon vaatteita. Osa jo 25 vuoden takaa. Olen ollut miltei samoissa mitoissa pitkään. Enkä osta pintamuotia. Vaan jotakin jotenkin ajatonta. Nykyisin en osta kovinkaan usein uusia vaatteita. Minusta on vähitellen tullut ekologinen, Ja haluan, että hiilijalanjälkeni on mahdollisimman pieni. Siksi kirpparit ja vanhojen vaatteiden kaupat.Lisäksi perin siskoni vaatteita.
Tunnetilan mukaan nappaan jotakin päälleni. Meikkaan. Tärkeintä minulle on kiireetön aamu. Aamupala on aina miltei samanlainen. Kirjan kanssa nautittuna. Jugurttia ja marjoja. Avokado. Muutama saksanpähkinä. Granaattiomenamehu terästetty kollgeenijauheella. Kahvia.
Sitten julkaisen päivän postauksen. By the Way. Aloittelevana (11 kuukautta) blogin pitäjänä en tiedä, miten seuraajat saisi merkiyttyä kuvineenkin blogisivuun. Mutta kaikki aikanaan. Ohjaajani ja ystäväni kyllä opettavat.
Nyt yksi selkeä tapa ryhtyä seuraajaksi on mennä: blogit.fi sivustolle. Siellä on yli 6000 blogia. Kirjoita blogini nimi kohtaan "etsi blogeja ja postauksia". Kirjoita siihen blogini nimi Marja 50+ eloa ja oloa.Klikkaus tai enter. Siitä tulee blogini perustiedot ja sijoittumiset esiin. Alimpana on seuraa laatikko, jossa on sydän. Sydäntä painamalla liityt minun seuraajakseni. Toki tähdenkin voi laittaa.
Minä en ole pyytänyt läheisiä tai ystäviä klikkaamaan tuota sydäntä. Koska heistä suurin joukko ei seuraa blogia. Minusta olisi siksi moraalitonta pyyttää heitä klikkaamaan sydäntä.
Siis te aidot seuraajat klikkaisitte tuota sydäntä. Vaikka lukisitte postauksia silloin ja tällöin. Minun blogi-itsetunto ei ole nyt ihan kohillaan. Epäilykset, epäilykset kalvavat. Lukeeko kukaan minua oikeasti? Vähän kipuilua.
Arki jatkukoon.
Huristelen auton rohjakkeella töihin. Töissä kasvoihin iskee ihmisten paljous ja korviin melu. Juon töissä vielä toiset aamukahvit. Aloitan työpäivän. Tervehdin oppilaita. Näppään tietsikan ja docu-kameran päälle. Merkitsen Wilmaan poissaolijat. Sekä tietsikalla että paperiseen kurssipäiväkirjaan. Vie liian kauan aikaa etsiä tunnin opetusaineisto kustantajien sivuilta.
Niinpä. Onko digi tosiaan tehostanut opettajan työtä? Ei ainakaan minun koska olen vieläkin digi-idiootti.
Jos päivällä on hyppytunteja ainakin kaksi peräkkäin, käyn kuntosalilla. Töiden jälkeen usein ruokakauppa ja kotiin. Väsähtänyt olo. Lenkki raikkaassa ulkoilmassa helpottaa. Aina en saa lähdetyksi. Mutta en osaa päivällä nukkuakaan. Pari tuntia sitten haahuilen lähinnä Hesaria lukemalla. Ruuanlaitto. Koneiden täyttämistä ja tyhjentämistä. Talon lämmittämistä pönttöuuneilla. Postauksen kirjoittamista. Facessa. Teen myös smoothien. Olen nyt jumittunut vihersmoothiin: lehtikaalia, varsiselleriä ja rutkasti inkivääriä.
Tykkään kaikesta kauniista (omasta mielestäni) ympärilläni. Olen kirpparilta haalinut yhtä sun toista. Roinaa tyttären mielestä.
Aikoinaan kymmenellä eurolla ostettu käsin virkattu päiväpeite. Todella halpa. Varmasti langat
ovat maksaneet enemmän. Tuntikausien työ. Niin kaunista käsityötä. Siisti ja käyttämätön.
En jaksa sosiaalisen työpäivän jälkeen olla kovin sosiaalinen. Tapaan ystäviä lähinnä viikonloppuisin. Perheen seura riittää. Parannamme mieheni kanssa maailmaa. Puhumme politiikasta. Menneen työpäivän kulusta. Tyttäreni on hyvin puhelias, kun sille päälle sattuu. En katso juurikaan televisiota.
On ihanaa käpertyä sänkyyn ja lukea noin kaksi tuntia ennen nukkumista. Välillä hemmottelen itseäni kasvonaamiolla, jonka teen itse. Apteekista saa kuivattua savea. Siihen vain vettä ja öljyä. Levitetään puhtaalle iholle. Pienentää huokosia ja kirkastaa ihoa.
Oletko sinä tyytyväinen arkeesi?
Lähteet: kuvat omat
Olipa mahtava postaus ja paljon olisi vastattavaa, mutta mihin tartun. Aamiaisesi näyttää todella hyvältä, toteaa ikuinen puuro-ja leipäihminen, jolla on aina maha turvoksissa. Kiireetön aamu se olla pitää ja heräillessä ei voi hypätä pystyyn, vaan pitää saada kelailla asioita tovi unen-ja valveillaolon rajamailla.
VastaaPoistaTäällä luetaan, aina kun ehditään eli miltei jokainen postauksesi, blogisi ja persoonasi on mielenkiintoinen, syvyyttä on ja kerroksia paljon, joten älä lannistu. Nämä tunteet tulee kaikilla meillä ja ihan voivat vaikka lennosta pyrkiä ajatuksiin, että onko tässä mitään järkeä.
Tuo naamiojuttu, hei aika mahtavaa, että voi itse tehdä, enpä olisi tiennyt. Iltasi kuulostavat juuri täydelliseltä pohjustukselta hyville unille. Rakkaan kainalo, sitä ennen keskustelua päivän polttavista aiheista tai milloin mistäkin ja hyvä kirja. <3
Mukavaa uuden viikon alkua Marja <3
Tervehdys Marja pitkästä aikaa,
VastaaPoistaPäivääsi mahtuu niin paljon, että sinun on oltava ripeä liikkeissäsi.
Energisyytesi johtuu varmaan hyvin terveellisestä ja säännöllisestä ruoka-, liikunta- ja unirytmistä + kasvisruuasta.
Minä ainakin olen lukenut melkein jokaisen postauksesi. Reissussa on jäänyt joku väliin, kun netti on takunnut. Vastaamaan en ole päässyt, mikä on harmittanut. Luulen jokaisen mielessä joskus käyvän läpi ajatuksia, lukeeko kukaan näitä. Haluan uskoa lukijoita olevan enemmän kuin kommentoijia. Jatketaan niin kauan, kun itsestä tuntuu hyvältä.
Lukeminen ja läheisyys. Voiko ihminen illaltaan enempää odottaa?
Hyvää tätä viikkoa <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi ja olemassaolostasi. Tuli melkein ikävä teidän Afrikan-reissullanne!. Tervetuloa takaisin tänne pakastelevaan Suomeen. Tämä surumieli blogini suhteen sai alkunasa siitä, että minut erotettiin lifestyle bloggajien kommentointiryhmästä. Jos olet kiinnostunut jutusta kokonaisuudessaan, lue kommentti, jonka kirjoitin Tiialle. En oikein enää jaksaa tästä asiasta marmattaa. Sen opin, että blogimaailma ja ihmiset, voivat olla pahojakin. Olen tähän asti luottanut yhteisöllisyyteen, ystävällisyyteen ja auttamiseen, joita olen saanut runsain määrin osakseni. Mutta näköjään on se toinen puoli. Pimeä ja ruma. Yritähän nyt sopeutua tähän ilmanalaan. Vie varmasti oman aikansa.
PoistaKiitos, Tiia, kommentistasi. Etenkin lohdutuksesta koko blogi homman suhteen. Suru sai siitä alkunsa, kun minut potkittiin pois lifestyle bloggaajien kommentoinitryhmästä. Eräs parikymppinen henkilö perustajista toimi niin. Etten voinut säädetyn ajan sisällä kommentoida postauksia, koska hän teki eston faceen, instaan ja ryhmään. Joten en voinut noudattaa 48 tunnin sääntöä kommentin lähettämisestä. Olen vasta uusi instan kanssa, mutta olisin voinut vastata hänen postaukseensa ystäväni avulla, jos sitä instaa - johon kommentti olisi pitänyt kirjoittaa - ei olisi estetty minulta. En tiedä mikä tässä nuoressa naisessa on minua vastaan. Mutta selvästi on vastaan. Nyt olen siis erotettu ryhmästä, kun en voinut kirjoittaa kommenttia 48 tunnin sisällä. Liityin aikanaan tähän kommentointiryhmään siksi, että halusin oppia blogikirjoitusta lukemalla kokeneempien blogeja. Eihän minulla ollut mitään tietoa ja kokemusta blogeista, kun - tapani mukaan - impulsiivisesti - aloitin tämän harrastuksen. Se oli hyväksi. Mutta nyt se on minulta kielletty. Tämän nuoren naisen toimesta. En ymmärrä. Miksi hän teki näin. Ehkä henkilökohtainen antipatia. Olen surullinen siitä, että minun mieleeni voi vaikuttaa minusta reilusti puolet nuorempi nainen. Toisaalta se on täysin naurettavaa ja narsistista. Eikä minun tulisi haaskata aikaani moisiin tyttöihin. Mutta ihmisen mieli toimii niin kuin se toimii. Juuri kielletyt ajatukset haluavat nousta pintaan.
VastaaPoistaAsiasta toiseen: Luonnonsavinaamio on minusta tehokkaampi kuin kosmetiikan naamiot. Olen niitäkin kokeillut. Teen myös avocado- ja porkkanaraastenaamioita.Vain mielikuvitus on rajana näissä hommeleissa. Juu, olen itsekin tyytyväinen illan rauhallisuuteen. Kivaa alkanutta viikkoa sinulle.
Tsemppiä Marja <3 Blogisi on aito, raikas, vähän erilainen lifestyle-blogi, mikä minusta on plussaa.
VastaaPoistaItse en jaksa hioa kirjoituksia/kuvia täydellisiksi, koska en ole pitkäjännitteinen. Siksi kai spontaanisti syntyneet jutut vetoavat minuun parhaiten.
En ymmärrä Instasta mitään, vaikka minulla onkin tili. Seuraan lähinnä lastenlasteni juttuja siellä, joskus laitan itsekin kuvan. Taitaa olla osalle nuorista tyypillistä tuo tykkäysten kalastelu. Yhden tytön käyttäytymisen vuoksi ei kannata mielipahaa pitkään potea. Ymmärrän kyllä harmituksesi.
Toivon hyvän mielen päiviä viikkoosi.
Kiitos, Kirsti, taas paljon kommentistasi. Minäkin olen aika spontaani ja nopea kirjoittaja. Se vain tuntuu hyvältä. Kiitos aidosta lohdutuksesta. Mutta olen tavannut tähän asti täällä blogimaassa vain hyviä ja auttavaisia ihmisiä. Siksi järkytyin niin kovin avoimen vihamielisestä käytöksestä. No, aika parantaa ruhjeet ja haavat.
PoistaHei Marja!
VastaaPoistaMinä ainakin luen kaikki postauksesi, vaikken aina kommentoikaan. Tekstisi on elämänmakuista. Toivon joskus, että pystyn viettämään samanlaisia hiljaisiah rauhallisia aamuja ja rauhoittumaan illaksi lukemaan. Lukuharrastus on jäänyt internetin myötä, ikävä kyllä.
Sanosin, että joku nuori kuvailisi aamuja ja iltojasi jopa idyllisiksi. Uhanaa päivänjatkoa sinulle. :)
Terveisin, Joy
Kiitos paljon, paljon kommenntistasi Anonyymi. Se nosti tätä alhaista mielialaa, joka johtuu tuohon Tiian kommenttiin kertomastani tapauksesta. Ja oli ihanaa, että kokeneet blogin pitäjät sanoivat epäilysten kuuluvan asiaan. Mutta nautin ja iloitsen kirjoittamisesta. Tästä on tullut rakas harrastus.
Poista