Tilannetajuni on vieläkin jo tässä iässä keskeneräinen.
Saatan puhua toisten ihmisten päälle. Saatan töksäytellä.
Nauran väärässä kohtaa. Harva ymmärtää huumorintajuani. Se kun on aika mustaa ja ironista.
Mutta onneksi olen edes aidosti kiinnostunut ihmisistä. Ymmärrän myös vastavuoroisuuden ihmissuhteissa.
Tämän samaisen postauksen yritin julkaista viime viikolla. Sen kanssa oli ongelmia. Tämä oli vähän aikaa netissä. Anteeksi toisto niille jotka ehtivät jo lukea tämän.Tähän asti digiblodillekin ymmärrettävä Blogger-alusta on toiminut hyvin. Nyt se (oikeastihan mikähän "se"; näen mielikuvituksen silmin pari nörtistäkin nörtimpää suhaamassa siellä kaikenlaisten piuhojen kanssa...Mutta mihin niitä oikeasti tarvitsee, kun voi vain naputella...) on alkanut oikutella. Siispä yritän nyt uudestaan, josko tämä tulisi julkaistuksi.
Siis tilannetajusta. Näin vain on. Että joku työkavereista kokouksissa tajuaa vikkelään tilanteen. Löytää tilanteeseen sopivat sanat ja hyvät kysymykset.
Tilannetajuun tarvittaisiin kykyä havainnoida muita. Tehdä tulkintoja havainnoistaan ja toimia eteenpäin pyrkien.
Onneksi on viisaita neuvoja, miksi opetella tilannetajua. Mitä hyötyä on tilannetajusta?
Mitä hyötyä on tilannetajusta?
- Yhteistyö paranee. Kun työntekijät esimerkiksi kokouksessa ymmärtävät ja ottavat huomioon toistensa tunnetilat. Silloin ei synny ikäviä norsu posliinikaupassa hetkiä. Tilannetaju antaa tilaa myös intuitiiviselle - syvälle, vaistonvaraiselle - yhteistyölle. Mutta tämä sopii vain melko pieniin työyhteisöihin.
- Luovuus lisääntyy. Intuitiivista tekemistä voi aina kehittää. Se lisää luovuutta. Voidaan uskoa, että on olemassa ratkaisuja, joita vaan ei heti huomaa.
- Mieli rauhoittuu. Tilannetaju auttaa ymmärtämään, mikä ympärillä vaikuttaa mieleen ja sen myötä toimintaan. Tämä rauhoittaa mieltä mukavasti.
Minkälainen tilannetaju sinulla on?
Lähteet: Hyvä Terveys 11/2017, kuvat omat
Ei ihan kamalan hyvä tilannetaju ole kyllä... Joskus naurattaa ihan väärällä hetkellä, joskus en osaa sanoa mitään tilanteeseen sopivaa ja tuntuu vaivaantuneelta.
VastaaPoistaEhkä näitäkin oppii vielä ajan kanssa, nuorempana olin paljon pahempi :)
Kiitos Oili-Maria kommentistasi. Minäkin olin nuorempana vielä pahempi. Ehkä aika on hionut särmiä. Mutta silti olen huono. Uskon että se on temperamenttipiirre, joka on vauvasta vanhukseen sama. Vaikea muuttaa. Onneksi kun tästä vanhenen se lasketaan vain kärttyisän ja omituisen vanhuksen piikkiin.
PoistaYleensä olen melko hiljainen, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Sanon kyllä, jos on sanottavaa tai joku kysyy jotain. Isossa porukassa olen pääasiassa kuuntelijan roolissa. Jos keskustelen jonkun kanssa kahdestaan saatan joskus innostuksissani puhua päälle, yleensä vain paremman ystäväni kanssa. Yritän kyllä kuunnella loppuun, ennenkuin aloitan oman jutun.
VastaaPoistaKiitos, Maisa kommentistasi. Monelle kahden hengen keskustelussa on helpompi ilmaista tunteitaan. Olet kaunis mieli, kun kuuntelet ennen kuin sanot. Minä olen nimenomaan - usein tyhmin argumenetin - äänekäs isossa porukassa. Joskus jopa tykkään vähän kiusata vaikeilla kysymyksillä luennoitsijaa. On kiva tarkkailla hänen ilmeitään ja olemustaan argumentin jälkeen. Taidan olla vähän pöpi.
PoistaTilannetajusta on kyllä suurta hyötyä. Harmi että joltain se puuttuu tahdikkuuden kanssa kokonaan.
VastaaPoistahanna
www.hannamariav.com
Omasta mielestä minulla on aika hyvä tilannetaju, ja olen herkkä aistimaan toisten tunteita ja ilmapiiriä seurueessa. Olen luonteeltani vähän sellainen diplomaatti ja tarkkailija. Ajattelen vähän liikaakin sitä, mitä toiset ajattelevat. Ja en missään nimessä halua koskaan loukata ketään sanomisillani.
VastaaPoista