Eva Dahlgren You Tubesta Vem tänder stjärorna?
Rauhoittavaa ja ihanaa musiikkia.
Minä kuuntelen musiikkia usein rauhoittuakseni ja rentoutuakseni. Pahalla tuulella saatan luukuttaa raskasta metallia. Kummasti musiikki auttaa. Iloisena kuuntelen usein kevyttä poppia. Kuntosalilla en jostakin syystä halua kuunnella musiikkia. Mutta siellä nuoret miehet kuuntelevat metallia kaiuttimista. Kovalla volyymilla. Eikä me mummot olla siitä kovin innoissamme.
Musiikista on tutkitusti apua muun muassa masennuksen, skitsofrenian,autismin ja päideongelmien hoidossa. Myös Parkinsonin taudin, dementian, aivoinfarktin, syöpäleikkauksen stessissä ja kivussa musiikki voi auttaa.
Aivan tavallisessakin elämässä surullinen musiikki auttaa käsittelemään surun tunteita. Se aivan kuin paijaa ja silittelee. Musiikki toimii ikään kuin vertaistukena. Kuulija voi täydentää soittamaansa kappaletta omilla tuntemuksillaan. Jo puolen tunnin musiikin kuuntelu hidastaa sykettä, laskee verenpainetta, lihasjännitys helpottaa.
Him ja The funeral harts You Tubesta. Surullista
ja lovemetallia. Mutta niin kaunista.
Suomalaisia on pidettu kautta aikojen mollimusiikin ystävinä. Melankolisuus ja kaipaus jonnekin miellyttäisi. Mutta uusimpien tutkimusten mukaan näin ei olekaan. Jopa 40 prosenttia ihmisistä tykkää iloisesta ja reippaasta musiikista.
Pirkko Mannola Pikku, pikku bikineissä.You Tubesta.
Iloinen hyvän vanhan ajan laulu.
Musiikilla voi pönkittää omaa tunnetilaansa tai muuttaa sitä. Osa ihmisistä valitsee kuunneltavansa tietoisesti säätelemään tunnelmaansa. Musiikki on ikään kuin terapiaa. Joku valitsee aggressiivista musiikkia - kuten minä -, kun ottaa päähän. Toinen voi valita samassa tilanteessa sykettä alentavaa rauhallista musiikkia.
Iloisella tuulella monet ihmiset saattavat hyräillä tai lauleskella. Sekin kertoo aivoaluiden hyvästä kutinasta.
Joten antaa musiikin soida.
Mikä on lemppari musiikkiasi? Sääteletkö tunnetiloja musiikilla?
Lähteet: Hyvä Terveys 5/2017, kuvat omat
Hieno postaus <3 Täällä en enää juuri kuuntele musiikkia, kuin siivotessani ja autoillessani tai lenkillä. Mutta niistä haen virtaa, en rauhoittumista. Muistan hyvin miten ennen rauhoituin musiikin ääressä, mutta tämä jotenkin murtui, kun oli se masennus 30-vuotiaana, joku keskittymiseen liittyvä herpaantui. Harmillista, sillä uskon, että musiikki on asia, joka vie mennessään tilanteessa kuin tilanteessa.
VastaaPoistaLempimusiikki on niin moninaista, heavyä, ABBA, Jean Michel Jarre, Mike Oldfiel, nykyajan tanssimusiikki, hirmuisesti tosin ei suomipop iske, paitsi konserteissa, silloin Matti ja Teppokin rules. <3
Kiitos, Tiia kommentistasi. Sinä haet virtaa musiikista. Minä enimmäkseen rauhoittumista. Jännä että tuo 30-vuotiaana eletty masennus vaikuttaa näin.Sinulla on laaja musiikkimaku. Vihdoin netti pelittää hotellissa. Olen joutunut etsiään nettikahviloita. Niinhän se taitaa olla matkoilla
PoistaTaas kirjoitat aiheesta, joka kiinnostaa. Olen ihmetellyt joskus musiikin tyynnyttävää tai energisoivaa vaikutusta tällaiseen täysin epämusikaaliseen ihmiseen. Mieliala vaikuttaa siihen, mitä kuuntelen, mutta yleensä menneiden vuosikymmenten kansainvälisiä ikivihreitä esittäjänä esim. Frank Sinatra, Nat "King" Cole, Perry Como, Ray Charles jne. Loman jatkoja <3
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentista. Minäkin olen epämusikaalinen. Silloin tällöin pianoa pimputan. Se oon raastavaa miehen musikaalisuudelle.Menneisyyden musiikki on jotenkin niin aitoa. Väliin aivan samoja kuuntelen kuin sinä.
Poista