Kotini sekamelskan syy: hyvät, vanhan ajan tavarat kirpparilta

Olen tässä välillä silloin tällöin pyörähdellyt kirpparilla. Vaikka tyttäreni huomauttavat, että kotimme näyttää jo kirpputorilta. Sekavalta ja sotkuiselta. Oikeassa ovat.

Etenkin parina viime kertana kirpparilla olen kuolannut tämän vanhan vaakkakapistuksen perään. Mutta se oli liian kallis, 50 euroa. Perjantaina sitten tuo vaaka oli puoleen hintaan, 25 euroa. Silirimpsis! Ostin sen oitis. Lisää kuvia vaakakaunokaisestani. Tein siitä kukkapöydän. Älyllisempi tytär sanoi, että täällä kotona vallitsee entropia. Hän käytti nimenomaan tätä hienoa sivistyssanaa, joka kai tarkoittaa epäjärjestystä. Näin on. En minä osaa sisustaa. Osaan yksityiskohtia mutta en kokonaisuutta. Ja vain riemuissani ostella kirpparilta.  Mutta mielestäni edullisesti. Yleensä aina ihan fiiliksellä. Sillä mennään noin niin kuin yleensäkin.

   Muorin kukka on söpö. Vähän graafinen lehtikuvioineen.

Nyt yritä taas laittaa tähän minulle akalle sopivaa vanhan hyvän ajan musiikkia youtubesta: Sophia Loren Mambo. Ennen kaikki oli paremmin. Niin on mukavaa uskotella.

Kirpparilla lupsakkaat savolaiset saattavat alkaa jutella ventovieraan kanssa. Saatetaan yhdessä miettiä, kannattaako jokin ostaa. Ja muutenkin haastellaan niitä näitä. Asuinseutuna sopii omituiselle höpöttäjälle hyvin. Koska löytyy samantyyppisiä muitakin höpöttäjiä.

Seuraavaksi Arabian vanha kahviastiasto. Minulla on kaksi vanhaa kahviastiastoa. Kun rupesin kaapista etsimään tätä astiastoa, en millään löytänyt vielä yhtä kuppia. Arvata saattaa kaappi on sekaisin.

Nämä kupit on olleet ihan käytössäkin. Lähinnä vieraskäytössä.

Kauneuskäsityksiä on monenmoisia. Estetiikan taju on aina yksilöllistä. Joku inhoaa vanhaa kirppariroinaa. Jollekin se on kiinnostavaa, kaunista. Nautinto. Eikä paljon mikään muu ole yhtä rauhoittavaa ja rentouttavaa kuin kirpparilla haahuilu ja tanattaminen, kun näkee jotakin mielenkiintoista. 

Sanoin jossakin aikaisemmassa postauksessa, että minulla on nyt rasiakausi. Se on jatkunut. Seuraavaksi Pauligin vanhoja kahvipurkkeja. Minulle rasioita. Näitä olen alkanut kerätä.

 Tämän Paula-tytön muistan lapsuudestani. Nostalgiaa.

     Eihän näillä purkeilla ole keräilyarvoa, koska ovat aika huonokuntoisia. Mutta se ei olekaan
       koskaan ollut minulle tärkeä arvo. Tunnearvo on olennaista.


Olen kova juomaan kahvia. Oikea kahvikatti. Kahvihan on jo terveelliseksi todettu: voi estää muun muassa muistisairauksia. Se on jännää, että mies ei minun kirpputorikohkaamisesta valita. Mutta tyttäret sitäkin enemmän. Mutta eihän kai koti saisi näyttää kirpputorilta. Meillä vain näyttää.