Korvamato - laulu vaan soi päässä

Kaikkia on varmaankin joskus vaivannut korvamato: mielessä sinnikkäästi soiva laulu, josta yleensä soi vain kertosäe.

Yhtenä päivänä kuuntelin melkein taukoamatta Frederikin  biisiä "Tsingis Khan, Tsing, Tsing, Tsingis Khan kaikkien naapurikansojen alistaja..."Vaikka en ollut häntä edes oikeasti kuunnellut. Mutta heti sängystä noustuani ralli lähti käyntiin. Ja sitten mentiin. Laulussa on myös hauska kohta, jossa taustalaulajat ponnekkaasti laulavat: "Huh, hah..." Melkein hengästyin koko pitkän päivän. Reetun kanssa ei tule tylsää. Tietääkseni.

No, se toi vähän vauhtia päivään. Mutta en myönnä, että siitä erityisesti nautin. Oikeasti olin illalla jo tosi väsynyt: "Huh, hah..." Aina vaan. Ei tässä iässä jaksa jatkuvaa menoa ja meininkiä.

 Vanha kuva, mutta sopii biisiin:

Yhtenä päivänä kuuntelin korvamatona Katri Helenaa. "Ooo, kesän lapsi mä oon..." Se tuli selkeästi yhdestä televisiomainoksesta. Mutta tuo: Ooo, Ooo. Sai minut lopulta melkein  hermostumaan. Kuuntelinkin laulun. Ajattelin virheellisesti, että niin se lähtee pois. Mutta ei. Koko päivä. Ooo, Ooo...

Lohdullista on, että melkein kaikki kärsivät joskus korvamadosta, vaikka mielellään sen liiskaisivat. Eihän tämä ole elämän suurimpia ongelmia, mutta inhimillinen kiusa silti.

Korvamadoille tyypillistä on, että laulu keskittyy kertosäkeeseen. Kun sen pitäisi jatkua, se palaa takaisin lallattavaan kertosäkeeseen. Eteen päin ei päästä. Se tekee siitä välillä miltei raivostuttavan.

Erityisen helposti kappale jää päähän pyörimään, jos sitä alkaa rallatella ja hyräillä mukana. Se on menoa sitten! Niin kuin minulla oli Tsingis Khanin kanssa.Laulelin välillä Reetun mukana. Hauskaa oli. Seuraavassa youtube videossa tämä tarttuva machoilu. Asennetta löytyy!

Parannuskeinoa korvamadolle ei ole löydetty. Siitä voi mahdollisesti päästä kuvittelemalla aktiivisesti muuta musaa.

Huvittavan, erikoisen keinon keksi Readingin yliopiston professori Phil Beaman: Purukumin jauhanta voi auttaa. Samoin sormien napsuttelu. Musan tahtiin tietenkin... Ja taas mennään.

Lähde: Helsingin Sanomat 27.7.2017, kuvat Pexel

UNETTOMUUS

Minulla on ollut kausittaista unettomuutta läpi elämäni. Etenkin unen saamisen vaikeudessa. Huonosti nukutun yön jälkeen maailma näyttää ankealta ja etäännyteltyltä. Olo on huono. Elo tahmea.

Unettomuutta on eri tyyppejä: unensaanti ei onnistu; aamuyön unettomuus: jatkuva heräileminen.

Unettumuuteen on esitetty paljon erilaisa syitä: stressi, masennus, ahdistus...

Paha unettomuus voi viedä muistin. Tunteet. Elämänhalun. Aiheuttaa fyysisiä kipuja. Rytmihäiriöitä ja vatsan ongelmia. Ja vaikka kuinka paljon muuta. Se ei ole leikin asia. Tyyliin: "Voi, että en saanut viime yönä kunnolla unta. No, ensi yönä otan takaisin."

Kun unettomuutta jatkuu viikkokausia, ihminen ei ole enää se ihminen, joka oli ennen unettomuuden alkamista. Silloin voi olla väliaikainen nukahtamislääkitys paikallaan.

Suomessa on ristiriitainen suhtautuminen mielen lääkitykseen. Monet julkkikset saattavat valitella julkisuudessa masennustaan tai loppuunpalamista. Mutta he eivät halua missään nimessä käyttää lääkkeitä. Kyllä haluavat. Ja käyttävät. Siitä ei vain haluta puhua. Vain oikeasti hulluthan käyttävät lääkitystä. Suomalainen ajattelutapa.

Miksi monet on olleet sitten lapsesta asti niin sanottuja huonoja nukkujia? Onko heillä ollut stressi ynnä muu läpi elämänsä? Ei ole.

Nyt on onneksi tutkimuksissa todettu, että unettomuus on periytyvää. 59% unettomuudesta johtuu geeneistä. On vain voittanut geeniarvonnassa huonon numeron.

Suomessa kärsii 20 % unettomuudesta. Joka viides aikuinen kokee olevansa kyvytön nukkumaan riittävästi ja tämä on suuri luku.

Unettomana pitäisi pohtia, miksi ei nukuta. Helppo sanoa.  Ei ole vain niin yksinkertaista laittaa ajatukset, huolet, surut johonkin hyllyyn yöksi. Aamua odottamaan.

Miksi uni on tärkeää?

• vain unessa aivot puhdistuvat haitallisista aineista; sen vuoksi olo on hyvinnukutun yön jälkeen piristynyt
• unen aikana päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin eli säilömuistiin
• unessa käsitellään päivällä koettuja tunnerikkaita asioita ja saadaan ne ikään kuin järjestykseen

Lähteet: Voi Hyvin 6/2017, Ensimmäinen kuva Pexel, loput omat

Kaksi itsetekemääni kasvonaamiota - toimii

Sain tässä yhtenä sunnuntai päivänä mieleeni tehdä itselleni kaksi kasvonaamiota: puhdistavan ja ravitsevan.Yhteensyssyyn.

Itseni hemmottelu alkoi savinaamiolla, joka puhdistaa ihon. Sen jälkeen oli vuorossa ravitseva, kosteuttava avocado-hunajanaamio.

Käytän luonnonsavea, jota saa apteekista edullisesti. Savipussinikin on jo liian vanha, mutta en ole huomannut sen menettäneen tehokkuuttaan.

Ensiksi saveen laitataan sellainen määrä vettä, että siitä tulee helposti levitettävää. Jos haluaa sekaan voi laittaa pari ruokalusikallista öljyä. Jos iho ei millään tavoin kestä kuivuutta.

Ja sitten nautiskellaan noin 20 minuutia. Ihanaa! Kun on pakko olla sängyssä keskellä päivää. Ihan mukavalta tuntui, mutta olin hamuamassa heti kirjaa käteen luettaviksi - onhan sekin rentoutumista!

Savinaamion pois peseminen vaatii kärsilläisyyytä. Puhdistettavaa

on tosi paljon, vaikka kysymys olisi vain omasta naamasta. Savi on tiukassa.

Puhdistavan naamion jälkeen aika on ihoa ravitsevalle naamiolle. Avokado ja hunaja naamio. Kasvot on valmiita ottamaan vaststaan uutta elämää.

                     Tämä kuva on vähän huvittava... Näytän siltä siinä kuin olisin Siperiaan lähetettävä
                           
                rangaistusvanki. Vaikka ei kornimpaa voi olla: hyvinvointiyhteiskunnan akka tekee kasvohoitoja nautiskellen olostaan, Ja mieleen piipathaa Stalinin vainot, Joista olen lukenut jo liikaakin: romaaneja ja tosikertomuksia. Sukukin on ollut siinä mukana: kaksi äidin sisarusta meni rakentamaan Neuvostovenäjää Kanadan kautta. Toinen kuoli Stalinin vankileireillä. Taas nämä rivit menee omia sääntöjään noudattaen. Digiuusavuttomana en voi, kun katsoa infanttiilin katsein tätä rivikehitystä.


Lopputulos oli hyvä: iho selkeästi kirkastui ja napakoitui.

Välillä kannattaa tehdä naamiot ihan omista aineista . Vaikkakin se olisi vähän työlästä  ja sottaista. Vaihtoehtoja on lukemattomia.

No, kuva ei taaskaan ole tarkka, Mutta vessanpeilistä huomasin, että kasvot ovat kirkastuneet ja jotenkin vaan...iho näyttää paremmalta.

Blogini kirjoittamisesta: ihana elämä vai epätäydellinen

En ole täydellinen. Kotini ei ole täydellinen. Elämäni ei ole täydellistä.

Tähän silti moni lifestyle-blogi pyrkii:näyttämään ihanaa elämää.

Anna-Kaari Hakkarainen on kirjoittanut romaanin lifestylebloggauksesta nimeltään Kristalli palatsi (Tammi, 2016).

Hänen romaanissaan yksi henkilö lukee lifestyleblogia ja ihmettelee: bloggajien täydellisen kauniita vaatteita, parvekeaamiaisia, hajuvesiä, joissa kaikissa bloggari poseeraa hienosti itse. Välissä saattaa olla  elämänviisauksia onnellisuudesta.?

Kirjailija Hakkarainen on materiaalin keruu mielessään lukenut lifestyleblogeja. "Katsonut valkoisia koteja, joissa on leveät ikkunanlaudat ja pioneja lasimaljakossa. Seurannut, miten bloggaajat käyvät brunssilla, juovat kuohuviiniä ja lomailevat Santorinalla." Kulissit aina pystyssä!

Mutta juuri tätä monet lukijat kaipaavat ja tarvitsevat: Jonkinlaisia esikuvia, joilla on täydellinen hieno elämä.  Kaikkihan me esikuvia tarvitaan!Viihteellistä ja mukavaa lukea tällaisia juttuja. Vaikka ne eivät ole totta. Valokuvissa stailattu olohuone näyttää siltä, ettei siellä olisi koskaan kukaan asunutkaan.

Tähän väliin muistutus siitä, että kaikki on ohikiitävää. Niin ihana elämä-blogit ja epätäydelliset-blogit. Youtubesta Juha Tapio laulu ohikiitävää. Joka vaan aina jaksaa koskettaa minua.

Hakkaraisen romaani kertoo siitä, että lifestylebloggaja rakentaa elämälleen täydelliset kulissit blogissa esiteltäväksi. Hän menee erilaisiin tilaisuuksiin esimerkiksi taidenäyttelyyn, että saisi siitä hienoa materiaalia blogiinsa. Tuo huvittaa minua kovasti: miksi nähdä niin paljon vaivaa näyttääkseen elämässä hienolta - kun voisi vain elellä ja oleilla miten sattuu huvittamaan.

Paljon on puhuttu siitä, että somen kauniit kuvat luovat ihmiselle painetta. Pitäisi olla kaunis kauniissa kodissa. Syödä terveellisiä trendikkäitä ruokia. Tietty harrastaa liikuntaa.

Tutkija Sari Östman käytti väitöskirjassaan käsitettä "elämänjulkaiseminen". Esimerkiksi facessa ja blogeissa.

Minusta olisi todella mielenkiintoista tietää viitsiikö  joku ihminen vaivautua elämään sellaista elämää, että se olisi mielenkiintoista julkaisukamaa. Tuokin jotenkin naurattaa minua: mitä kaikkea ihminen keksiikään.

Bloggaaminen on paljon mielenkiintoisempi ilmiö kuin luulin. Ryhdyin bloggaamaan ilman ennakkosuunnitelmaa, hetken mielenjohteesta. Bloggaus-käsitteen avaaminen on ollut erittäin mielenkiintoista.

Olen kyllä jo ehtinyt lukea näitä ihana, täydellinen elämä-blogeja. Kaunis nainen. Kaunis koti. Ihana elämä.

Mutta kaikenlaisia blogeja tarvitaan! Me ihmiset ollaan niin erilaisia tarpeinemme. Antaa kaikkien kukkia! Jotkut ovat kauniita pioneja. Jotkut voikukkia. Kyllä tähän maailmaan mahtuu.

Itse en halua kirjoitta ihana, täydellinen elämä-blogia. Haluan olla oma itseni. Epätäydellinen. Jos en voisi olla, en voisi kirjoittakaan. Olen vanheneva akka, joka asuu sananmukaisesti metsässä. Välillä omituinen  ajatuksenjuoksu. Olen kotikissa. En kiertele tapahtumissa ja näyttelyissä ja muuta sellaista. Jonkun mielestä varmaan mököttelen ja olla öhellän kotona.

Kotini on yleensä sotkun vallassa. Ei ole todellakaan valkoista sohvakalustoa. Tarkoin aseteltuja pioneja lasimaljakossa. Ehkä tämä minun blogi blogissa kirjoitteluni johtuu siitä, että olen vasta aloitteleva blogin pitäjä. En edes osaa/pysty sanomaan itseäni bloggariksi vaan blogin pitäjäksi, tekijäksi.Etsin vielä omaa ääntäni.

Mutta tällä hetkellä on varmaa, että tämä blogin pitäminen tulee jatkumaan kauan. Ja blogi tulee olemaan aina vähän epätäydellinen. Siinä on elämisen rosoa. Välillä ääneen naureskelen kun kirjoitan sitä. Tämä on halpa huvi. Ja antaa mennä mitä sattuu tulemaan mieleen. Itse asiassa tämä on aika terapeuttista puuhastelua.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.7.2017; kuvat Pexel, paitsi tie kuva oma; video youtube

Millä tuulella olin tai sinä olit taas aamulla?

Joka aamu herään melkein aina erilaisessa tunnetilassa. Olen ehkä surullinen, iloinen, toiveikas, rauhaisa, kärttyisä...En ole niin sanotusti tasainen ihminen. Mutta yritän elellä niin, että en tunteillani loukkaisi muita.

Luin turkkilaisen kirjailian Elif Shafakin romaanin Rakkauden aikakirja, joka kertoo 1200-luvulla eläneestä sufi-mystikosta (sufilaisuus on yksi islamin kolmesta pääsuunnasta) Rumista. Hän kirjoittaa paljon ihmismielen ailahtelevista tunteista.Rumin runot on säilyneet tähän päivään asti.

Esimerkiksi tunteiden hyväksymisestä Rumi kirjoittaa:

Toivota tervetulleeksi ja viihdytä niitä kaikkia!

Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,

joka raastaa taloasi raivokkaasti

tyhjäksi huonekaluista,

kohtele jokaista vierasta kunnioittavasti..

He voivat olla tyhjentämässä sinua

uutta iloa varten.

Synkkä ajatus, häpeä, kauna -

Ota ne vastaan nauraen

Ja kutsu ne sisään.

Ole kiitollinen kaikista tulijoista

sillä niistä jokainen on lähetetty

Oppaaksi tuonpuoleisesta.

Minähän ihan ajan ratoksi innostuin nyt maalaamaan näitä kirjaimia.(Kuvittelen näin osaavani edes jotakin ihmeellisestä digimaailmasta. Vaikka tämä on pelkkää digineitsyen oikuttelua!)

Sielukas Eva Dahlgren laulaa niin kauniisti ja tunteellisesti yhden lempilauluistani Vem tänder stjärorna. Hope so, että video näkyisi. 

Oman ajatuksenjuoksun, järkimaailman tiedostaminen on jo paljon tässä hektisessä ja pirstaloituneessa maailmassa.Tunteiden kohtaaminen on vielä enemmän. Uskallus tutkia tunteitaan ja kellutella niissä on hyvä kyky. En tarkoita tällä mitään dramaattista tunteissa piehtarointia. Draama-Queenismia. Vaan hiljaista sisäistä tarkastelua. Sillä jos jotakin tunnetta oikein kovasti välttelee, se pyrkii esiin entistäkin voimakkaammin. Ja voi tulla ahdistunut, epämääräisen huono olo.

Sitä en pienenä feministinä toivo kenellekään kanssasisarelleni. Miehet lillukoon itse keittämissään sakeissa ja järkisotkuisissa liemissään. En minä miehiä vihaa. En vain aina ymmärrä. Omaakaan miestä.

Lähteet: Elif Shafak Rakkauden aikakirja, kuvat Pexel, ihana video youtube

Elämänkumppani voi aiheuttaa masennuksen

Näin väittää psykiatri Juha lehti. Ja taitaa olla oikeassa. Hän sanoo: "Masennus voi joskus johtua puolisosta. Jos on hirveässä avioliitossa, on tervettä ja normaalia masentua. Olisi epänormaalia, jos kestäisi huonoa parisuhdetta olkia kohautellen."

Panin tuohon väliin aiheeseen sopivan vähän surullisen laulun. Tämä youtube video  on minusta tosi liikuttava, kun seuraa Veskun ja Paulan ilmeitä.

Masennuksen voi aiheuttaa puolison itsekeskeisyys, perfektionismi,päihteiden liikakäyttö, uskottomuus...Lista olisi pitkä.

Juha Lehdelle on tullut asiakkaita, jotka ovat aikaisemmin olleet psyykkisesti tasapainoisia. Mutta uusi parisuhde on pyyhkäissyt vakauden pois ja asiakkaasta on tullut masentunut.

Niin monen pitäisi opetella toisen huomioimisen taitoa. Elämänkumppani voi myös pahentaa masennusta. Masentuneelta pitäisi jaksaa kysyä, mikä vointi on tänään? Ja kuunnella häntä. Jos hän haluaa puhua.

Vähättely on masentuneelle todella pahasta. Esimerkiksi tyyliin:"Yritä nyt vaan piristyä, kyllä se siitä." Tai: "Ota C-vitamiinia, se piristää." Tällaiset kommentit saavat masentuneen tuntemaan olonsa entistä kehnommaksi. Mielen syvänteissä, louhikoissa ja hämäryydessä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.7.2017, kuvat omat, video youtube

Onko maito pahasta? (Ja vähän höplätystä.)

Kerrankin kirjoitan lyhyen ja selkeän postauksen. 

Alan ehkä oppia jotakin...Miten kauan sitä kestänee? Kunnes taas yleisen höpöttämisen halu saa minut pauloihinsa. Tiedä häntä. En oikeasti vielä hallitse tätä blogi-kirjoittamista. Mutta oppimiskokemus. Mutta kuten homaatte: olen oppinut tekstinkäsittelyä. Ja olen siitä aivan innostunut. Kiva, kun voi tässä iässä vielä innostua KOVASTI jostakin.

(Vitsit, tätäkään ei olisi kannattanut kirjoittaa. Juuri kun leuhkin asiallisella kirjoituksella...Olenkoan hyvin narsistinen? )

Onneksi en elämänkumppanini mielestä ole. Ihan varmistelin tätä asiaa, ( huom. minulle tärkeää!).

No, nyt se alkaa:

Minä syön aika paljon maitotuotteita: turkkilaista jugurttia, välillä juon piimää ja maitoa. Moni sanoo, että maito on vasikan tai imeväisen juomaa. Suomessa juodaan silti paljon maitoa verrattuna etelän maihin. Maitoon on liitetty monia terveysväittämiä, jotka 
eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Asiasta taas toiseen: Eilen tietokoneneron kaverini kanssa laitoimme blogiin Hemtex-mainoksen, koska käytän tätä yritystä itsekin. Tilailen välillä verhoja ja muuta. Varmaankin jotakin voi ärsyttää tämä, että olen ottanut mainoksia blogiini. Minusta se on ihan OK siksi, että käytän itse mainostamiani firmoja. Ovat siis osa arkista elämääni.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen vastaa joihinkin melko yleisiin väittämiin.

1)Maito ei aiheuta tulehdusreaktiota
Jotkut ajattelee, että maito aiheuttaa jonkinlaisen sisäisen tulehdustilan. Joka aiheuttaa yleistä huonoa oloa tai terveyttä.

Tutkimuksessa ihmisille juotettiin maitoa ja soijamaitoa verrokkiryhmälle: maidolla ei näyttänyt olevan sen enempää 
tulehdusvaikutusta kuin soijamaidolla.

2)Maito voi pahentaa aknea.

Maito voi lisätä finnejä ihmiselle, jolla on niihin geneettinen alttius
.

3)Maito ei ole välttämätöntä kasvulle.

Jos lapsen muu ruokavalio on kunnossa, kasvimaidollakin (esimerkiksi soija-, kaura- ja mantelimaidolla) pärjäilee.

Mutta ruokavalion pitäisi olla tarpeeksi monipuolinen. Kuka sen määrittää? Teveyssuositukset kai.

                     Lehmillä on yleensä niin isot ja lempeät

                     silmät, että heti haluaa olla niiden kaveri.

Jees, tuli lyhyt postaus.(Marja taputan sinua rohkastavasti päällesi.) Ihan ite.

Aion harjoitella tätä lisää... Mutta juuri  nyt. Olen taas ATK:...,gemien   hetkellä en vain  sitten millään jostakin - digi-idiootin - syystä pääse tarkastelemaan yhtä eläintenoikeus sivusto .En vaan, helkutti vie, osaa. 

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.6.2017, kuvat Pexel

Kotini sekamelskan syy: hyvät, vanhan ajan tavarat kirpparilta

Olen tässä välillä silloin tällöin pyörähdellyt kirpparilla. Vaikka tyttäreni huomauttavat, että kotimme näyttää jo kirpputorilta. Sekavalta ja sotkuiselta. Oikeassa ovat.

Etenkin parina viime kertana kirpparilla olen kuolannut tämän vanhan vaakkakapistuksen perään. Mutta se oli liian kallis, 50 euroa. Perjantaina sitten tuo vaaka oli puoleen hintaan, 25 euroa. Silirimpsis! Ostin sen oitis. Lisää kuvia vaakakaunokaisestani. Tein siitä kukkapöydän. Älyllisempi tytär sanoi, että täällä kotona vallitsee entropia. Hän käytti nimenomaan tätä hienoa sivistyssanaa, joka kai tarkoittaa epäjärjestystä. Näin on. En minä osaa sisustaa. Osaan yksityiskohtia mutta en kokonaisuutta. Ja vain riemuissani ostella kirpparilta.  Mutta mielestäni edullisesti. Yleensä aina ihan fiiliksellä. Sillä mennään noin niin kuin yleensäkin.

   Muorin kukka on söpö. Vähän graafinen lehtikuvioineen.

Nyt yritä taas laittaa tähän minulle akalle sopivaa vanhan hyvän ajan musiikkia youtubesta: Sophia Loren Mambo. Ennen kaikki oli paremmin. Niin on mukavaa uskotella.

Kirpparilla lupsakkaat savolaiset saattavat alkaa jutella ventovieraan kanssa. Saatetaan yhdessä miettiä, kannattaako jokin ostaa. Ja muutenkin haastellaan niitä näitä. Asuinseutuna sopii omituiselle höpöttäjälle hyvin. Koska löytyy samantyyppisiä muitakin höpöttäjiä.

Seuraavaksi Arabian vanha kahviastiasto. Minulla on kaksi vanhaa kahviastiastoa. Kun rupesin kaapista etsimään tätä astiastoa, en millään löytänyt vielä yhtä kuppia. Arvata saattaa kaappi on sekaisin.

Nämä kupit on olleet ihan käytössäkin. Lähinnä vieraskäytössä.

Kauneuskäsityksiä on monenmoisia. Estetiikan taju on aina yksilöllistä. Joku inhoaa vanhaa kirppariroinaa. Jollekin se on kiinnostavaa, kaunista. Nautinto. Eikä paljon mikään muu ole yhtä rauhoittavaa ja rentouttavaa kuin kirpparilla haahuilu ja tanattaminen, kun näkee jotakin mielenkiintoista. 

Sanoin jossakin aikaisemmassa postauksessa, että minulla on nyt rasiakausi. Se on jatkunut. Seuraavaksi Pauligin vanhoja kahvipurkkeja. Minulle rasioita. Näitä olen alkanut kerätä.

 Tämän Paula-tytön muistan lapsuudestani. Nostalgiaa.

     Eihän näillä purkeilla ole keräilyarvoa, koska ovat aika huonokuntoisia. Mutta se ei olekaan
       koskaan ollut minulle tärkeä arvo. Tunnearvo on olennaista.


Olen kova juomaan kahvia. Oikea kahvikatti. Kahvihan on jo terveelliseksi todettu: voi estää muun muassa muistisairauksia. Se on jännää, että mies ei minun kirpputorikohkaamisesta valita. Mutta tyttäret sitäkin enemmän. Mutta eihän kai koti saisi näyttää kirpputorilta. Meillä vain näyttää.