Elämää maalla 67.

 

                       Mies toi minulle orkidean.

Kystofix katetrin kanssa eläminen on liikunnallisesti rajoittunutta. Tuo kystofix tarkoittaa, että katetri laittettiin vatsan läpi virtsarakkoon, ja jäljelle jäänyttä reikää pitää hoitaa. Saamieni ohjeiden mukaan saippuapestä ja suihkutella aamuin illoin, pari kertaa desinfioida. Laittaa harsoleike katetrin reiän päälle vahvalla teipillä. Auts, poistaessa häpykarvoja lähtee mukaan, koska reikä on aivan häpykummun yläpuolella.

Hyvä puoli on se, että nyt olen voinut harjoitella virtsaamista. Se on onneksi, onneksi onnistunut. Koputan puuta. 16.6 on aika kirurgille. Haluan, että koko vehje poistetaan. Luotan nyt omaan virtsaamiseen.

Kirurgi kielsi kuntosalin ja kaikenmoisen rehkimisen. Se ketutti! Tästä sain tuta, kun päätin siivota eteisen yhdistetyn siivous- ja kausivaatekomeron. Ja jossa oli tytärten ikivanhoja pyöräily- ja ratsastuskypäriä, luistimia, rullaluistimia, monoja, pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä.

Koska olen kärsimätön ihminen, yritin tehdä siivouksen nopeasti. Kumartelin, kyykin, kurottelin. Raahasin jätesäkkejä sekajäteastiaan. Erottelin kierrätykseen menevät.

Reikä mahassa oli edellisiltana näyttänyt hyvältä - ei verenvuotoa ja vereslihaa. Komeron siivouspäivän jälkeen reikä oli vuotanut verta ja oli aivan vereslihalla. Kipeä.

Tästä oppineena minun pitää jättää kasvimaahommat tänä kesänä pois - miten se harmittaakin! Ensi viikolla kuitenkin aion istuttaa kesäkukat ja köynnöskukat erilaisiin ruukkuihin, kattiloihin, sankkoihin ja pottiin. Mies auttaa laittamalla mullan noihin. Minä en voi nostella multasäkkejä ja, istutus pitää tehdä hitaasti välttelemällä kyykyssäoloa. Ei tee selälle hyvää, mutta muuten en voi istuttaa.

Kärhöissäni onkin elämää. Luulin, että ne ovat kuolleet. Yksi kärhö on jo nupuillaan.  Muitten ruukkujen kärhöt nousevat vähitellen talviuniltaan.

Taimitilanne on sama kuin viime viikolla. Kelloköynnökset ja mustasilmäsusannat kukoistavat. Kelloköynnökset ovat kärhöillään juuttuneet kiinni toisiinsa. Yksi kasvaa jopa tosi ylös. Krassit ovat venyneet ja aitoelämänlangat murjottavat. Kylvin tällä viikolla kurkun, kurpitsan ja auringonkukat. Kokeilen ikkunakurkkuja, joita hehkutetaan somen puutarharyhmissä.

                        Sitkeä minttu talvehtii ja herää eloon jopa vanhalla laatoituksella.

Hapanjuurileipää on varmasti hifistellyt moni somessa jo kauan aikaa sitten. Päätin tällä viikolla aloittaa sen kokeilun. Pitää unohtaa kärsimättömyys ja olla tyyni. Itse hapanjuuren tekoon liittyy seitsemän eri vaihetta, joissa muun muassa ruokitaan juurta    lisäämällä ruisjauhoja ja vettä yhtä paljon monena päivänä. Itse leipominenkin on monivaiheista. Netissä on joillakin sivuilla tähän koko hommaan selkeät ohjeet. Aion tehdä vaaleaa hapanjuurileipää nyt alkuun. Ja myöhemmin ruisleipää - jos tämä kokeilu ylipäätään onnistuu. Olen nyt vaiheessa neljä. Tämä on sitä kotirouvan elämää.

Minulla on diabetes kakkosen vuositarkastus. Olin tänään torstaina verikokeissa, joissa otettiin kuusi putkea verta. Samalla vein virtsaa virtsanviljelyyn. Tuntuu siltä, että taas on virtsarakontulehdus. Ei sitten kiva ollenkaan! Ruokin nyt kuitenkin vatsan mikrobistoa jugurtilla, piimällä ja hapankaalilla. Marjoja syön entiseen malliin. Muutenkin syön kuten kala-kasvisyöjä syö. Välillä hyvin kurinalaisesti ja välillä rennommin, esimerkiksi ruisleivän sijaan vaaleata tai sekaleipää. Mutta aina kasviksia, palkokasveja, marjoja ja hedelmiä. Ei nyt perunaa, pastaa tai riisiä ollenkaan. Ensi tiistaina tapaan diabeteshoitajan, joka kertoo verikokeiden tulokset.

Mies teki taas autokauppoja. Silmät säihkyen ja levottomana lähti juuri hakemaan uutta autoa junalla. Hänelle siis uusi mutta oikeasti vanha. Hän puhuu minulle kaikenlaista - siis tosiaan kaikenlaista - autoistaan. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta tärkeä harrastus hänelle. Joten antaa olla.

Hyvää viikonloppua kaikille!

               Vuohenjuuri kukkii