keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Anteeksiantoa voi oppia



Anteeksiantaminen ei mitätöi koettua vääryyttä, vaan tarkoittaa irtipäästämistä. On hyvä taito osata vaihtaa viha rauhaksi. Kauna ja katkeruus voivat myrkyttää elämää, koska ei haluta, osata tai uskalleta antaa anteeksi.


Anteeksianto saattaa olla yllättävän vaikeaa. Pohjimmiltaan se on irti pääsemistä.


                             Palkintona helpotus

Jokainen kohtaa joskus ilkeitä sanoja tai kurjia tekoja. Viha nousee pintaan, ja tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin. Kosto ei kuitenkaan kannata.


Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen voi vähentää vihaisuutta ja loukkaantumisen tunnetta. Kaunan ja mielipahan laantuessa apeus hälvenee ja stressi pienenee.



Kun mieleen raivautuu tyhjää tilaa, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteet valtaavat alaa. Tämän vuoksi anteeksiantaminen parantaa ihmissuhteita ja terveyttä.


Kun uskaltaa päästä irti loukkaantumiseen liittyvästä surusta ja negatiivisista tunteista, ne eivät vie enää voimia. Mieli on iloisempi,  kevyempi, ja ymmärtää, että jokainen tekee joskus virheitä. 

.

Anteeksiantamiseen voi liittyä vahvasti helpotuksen tunnetta. Tuntuu vapauttavalta kyetä asettumaan toisen asemaan.



                                Jotain hampaankolossa?

Voit pahoittaa mielesi esimerkiksi työkaverin puhuessa tosituvasti päällesi kokouksessa. Hän ei huomaa innostuessaan tallovansa.Hänet voi kuitenkin vaatia tilille teostaan.


Perhe-elämässä kumppanin jatkuva älylaitteiden räplääminen voi satuttaa syvästikin. Silloin kannattaa uskaltaa kertoa harmistumisesta. Toisen "anteeks, joo, joo" mutinat eivät riitä pahoitteluksi, vaan kännykkä on pantava keskustelun ajaksi sivuun. Tällöin toisella on mahdollisuus aidosti ymmärtää arkisen tapansa loukkaavan ja toisen hyväksyä vilpitön anteeksipyyntö, eikä tukalaan tilanteeseen jäädä jankkaamaan ilman konkreettista muutosta.


Ennen kuin anteeksi antaminen voi olla mahdollista, vääryyttä kärsineen pitää tulla kuulluksi.



                       Ei väkisin vaan tunnustellen

Anteeksi antamisen helppous riippuu asian laadusta ja vakavuudesta. Kotona hujan hajan jätetyt kengät voivat ärsyttää, mutta siivottomuus on melko helppo antaa kumppanille anteeksi. Sen sijaan pettämistä parisuhteessa on vaikea tai jopa mahdoton antaa anteeksi, vaikka kuinka antaisi asian käsittelylle aikaa ja kovasti yrittäisi.


Väkisin ei voi antaa anteeksi. Siihen ei kannata edes pyrkiä. Hyvin voimakasta loukkaantumisen kokemusta ei ehkä pysty antamaan anteeksi, eikä aina pidäkään. Esimerkiksi väkivaltaa ei voi antaa anteeksi, mutta sitä olisi hyvä käsitellä, jotta kokemuksen kanssa on mahdollista oppia elämään.


Anteeksiantamisen taito ei kehity itsestään, mutta jokaisen ikävän tilanteen tai tapahtuman selvittäminen on askel kohti parempaa kykyä joustaa ja antaa anteeksi.



Lähteet: Hyvä terveys 2/21, kuvat omat

maanantai 26. helmikuuta 2024

Tietotyö saattaa vanhentaa aivoja

 


Aivojen hyvinvoinnista on tullut yleinen terveyshuolen aihe, kertoo professori, aivotutkija Minna Huotilainen.


"Vielä muutama kymmenen vuotta sitten ihmiset pelkäsivät sydänkohtausta. Nykyisin he tarkkailevat huolestuneina muistisairauden, kuten Alzheimerin taudin mahdollisia merkkejä", hän toteaa.


Aivojen hyvinvointiin ei kuitenkaan kiinnitetä työpaikoilla ja kouluissa samanlaista huomiota kuin muihin terveysriskeihin. 


Ruumiillista työturvallisuutta ja ammattitautien ehkäisyä varten on olemassa tarkat säännöt ja toimintamallit.


"Samaan aikaan työelämä ajaa ihmisiä siihen suuntaan, että viisikymppisillä voi pian olla 70-vuotiaan aivot. Sitä ei kai kukaan halua", Huotilainen sanoo.


Sydän-  ja verisuonitauteihin kuolleiden määrä on vähentynyt huomattavasti Suomessa 1970-luvulta lähtien. Fyysisen työn turvallisuudessa on tapahtunut valtavaa edistystä.


Suurin aivoja kuormittava tekijä on stressi, joka voi ajaa aivot äärirajoille. Huotilainen tähdentää, että venyminen ja tsemppaaminen on tietty joissakin tilanteissa tarkoituksenmukaista, ja ihmisellä on sellaiseenkin kapasitettia.


"Ongelma on se, että nykyisessä kiireenkulttuurissa stressi ei ole poikkeus, vaan normaali tilanne." Stressiä aiheuttaa myös ärsykkeiden tulva, ja monesti työpäivän aikana viestejä tulee yhtä aikaa viestisovelluksista, puhelimesta ja sähköpostista. "Tieto on silppumaista, huonosti jäsenneltyä ja sitä tulee valtavasti", Huotilainen toteaa.


Tutkimustulokset suuren stressin vaikutuksista terveyteen ovat Huotilaisen mielestä karmaisevia. Stressin vaikutukset näkyvät muun muassa nopeutuneena ikääntymisenä ja muistin haasteina. Pitkittyneessä stressissä on myös enemmän muutoksia aivojen rakenteessa, esimerkiksi otsalohkon aivokuori voi olla ohentunut.


Mistä sitten voi tietää, että aivot voivat huonosti? "Kun aivot käyvät ylikierroksilla, ihminen unohtelee, hän on hajamielinen eikä tarkkaavaisuus toimi", Huotilainen kertoo.



Usein oireisiin kuuluu ahdistusta ja itsesyytöksiä: ihminen ahdistuu, koska koko ajan on kiire ja asioita jää tekemättä. Hän syyttää itseään laiminlyönneistä ja siitä, ettei pysty keskittymään eikä olemaan läsnä.


"Jos ihminen on vuosikausia stresaavassa työssä, pitää uskaltaa kysyä pelottavia kysymyksiä: nopeuttaako työ aivojen ikääntymistä? Entä jos Alzheimer diagnosoidaan samana päivänä, kun ihminen jää eläkkeelle?", Huotilainen sanoo.


Työpaikoilla tulisikin hänen mukaansa kiinnittää huomiota siihen, että ihmisellä on mahdollisuus keskittyä silloin, kun työ sitä edellyttää.


Kaikilla työpaikoilla tämä ei ole mahdollista.  Avokonttorissa saattaa joutua häirityksi tai keskeytetyksi milloin tahansa.


Työt tulisi järjestellä niin, että ihminen ei esimerkiksi joutuisi vastaamaan puhelimeen niinä hetkinä kun työ vaatii keskittymistä.


Turhan tiedon tulvaa voisi rajoittaa niin, että kukaan ei joudu osallistumaan sellaisiin kokouksiin, jotka eivät suoranaisesti liity hänen työhönsä. Työssä voisi olla riittävästi "huokoisia hetkiä".


Useilla työpaikoilla pyritään tehokkuuteen niin, että työn alla on jatkuvasti uusia työtehtäviä. Tämän ajatuksena on, että jos yksi homma ei etene, voi välittömästi hypätä toiseen. Tällöin voi käydä niin, että taukoja ei jää.


"Työnantaja voisi tarjota vaikka kahvit, joita juodessa voitaisiin jutella niitä näitä. Samalla paranee työyhteisön yhteishenki".Etätöissä tauottaminen jää työntekijän omalle vastuulle."Suosittelen kävelylenkkiä tai vaikkapa pieniä päiväunia kesken työpäivän."


Aivojen hyvinvointia edistävät samat perusasiat kuin muutakin terveyttä: riittävä uni, liikunta ja terveellinen ruoka. "sosiaalisuus ja yhdessäolo on hyvän aivoterveyden A ja O." Tämän  tiedetään olevan hyvin tärkeä vaikutus aivojen toiminnalle.


Puuhastelu ystävän, perheenjäsenen tai työkaverin kesken tekee hyvää aivoille monella tasolla. Myös kosketuksella on Minna Huotilaisen mukaan merkistystä  aivojen toiminnalle. "Se rentouttaa, lisää onnentunteita ja tuo tähän hetkeen ihanalla tavalla."




Lähteet: Helsingin Sanomat 10.2.2024, kuvat Pixabay

lauantai 24. helmikuuta 2024

Kosketuksen voima

 


Minä pidän koskettelusta. Kosketan ehkä liiankin paljon. Lukiossa opettajana taputin oppilaita olkapäälle, kun kiersin luokassa tehtävien teon aikana. Ehkä vaistomaisesti taputtelin eniten heikkoja oppilaita, sillä juuri he tarvitsivat rohkaisua.


Kehon tuntoaisti on sormenpäissä hyvin herkkä. Reilu kädenpuristus viestittää luottamuksesta, rehtiydestä. Lempeä ote hellyydestä. Koskettamalla voi viestiä toiselle arvostusta, välittämistä, hellyyttä, rohkaisua tai myötätuntoa.


Korona-aika  loitonsi  ihmisiä fyysisesti. Kyynärpäiden yhteen huitominen ei saattanut tuntua luontevalta, koska kyynärpäitä ei käytetä arjessa samaan tapaan kuin kämmeniä.


Yksi korona-ajan ongelma oli se, ettei omaiset päässeet sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Lääkärin, hoitajan tai hierojan kosketus, ammatillinen ote, on kokonaan eri asia kuin läheisen kosketus.


Miellyttävä kosketus aktivoi endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, jotka liittyvät mielihyvän kokemukseen. Lempeä kosketus voi myös lievittää stressiä ja kipua, koska koskettaessa vapautuu kehon omia opiaattipepetidimolekyylejä.



Kosketuksen puute ei ole kuitenkaan yksinäisen ihmisen akuutein ongelma. Ilman sitäkin voi elää, mutta yksinäisyys on suuri ongelma,   joka näkyy aivokuvantamisessakin.


Hyväntahtoiset kosketukset eivät sisällä seksuaalisia piiloviestejä. Eroottisesti latautuneesta kosketuksessa toimivat erilaiset fysiologiset mekanismit. Karvattomista ihoalueista, kuten peniksen päästä ja vaginasta, lähtee erilaisia aistiprojektioita kuin esimerkiksi käsivarresta.


Koskettaminen on tärkeä asia ihmissuhteiden säätelyssä läpi elämän. Vauvan ja vanhempien ensimmäinen viestikanava on kosketus. Samoin kuolevan vanhuksen ja omaisten viimeiset viestit ovat  usein kosketuksia.



Kosketus tuo turvallisuudentunnetta. Tutkimuksissa on havaittu jo neljäkuukautisten sikiöiden koskettavan itseään. Tupakoivien äitien vauvat koskettelivat enemmän itseään, ehkä rauhoittaakseen oloaan tupakan aiheuttamassa stressissä.


Samaa tekevät ahdistuneet aikuiset. Kädet menevät puuskaan ja keho puristuu kokoon. Itsensä kokoon rutistaminen rauhoittaa ja vie huomion hetkeksi muualle.


Miellyttäviä kosketuksia voitiin erityisesti  epävarmana korona-aikoina  viljellä avokätisesti lähipiirille. Kosketus on sosiaalisia suhteita vahvistavaa liimaa. Aivot rekisteröivät pienenkin hipaisun, ja muistamme, että tämän ihmisen kanssa on hyvä ja turvallista olla.








Lähteet: Hyvä terveys 13/2020, kuvat omat


  

torstai 22. helmikuuta 2024

"Ja minun lapsestanihan tuli lääkäri"

 


Minua ei ole kerskuttu paitsi lukion ylioppilastodistuksesta ja numerotodistuksesta. Isä järjesti suuret   juhlat, koska piti niistä. Juhlissa toditukseni olivat näytteillä, mutta   kukaan ei tajunnut, että ylioppilastodistus on se tärkeä, ei numerotodistus, jossa minulla oli pitkästä matematiikasta , fysiikasta, kemiasta, saksasta ja historiasta kymppi. Ylioppilastodistuksessani oli neljä laudaturia. Ei siis mitenkään ihmeellinen todistus. Ja olen täysin varma, etteivät isä ja äiti juhlien jälkeen maininneet todistuksistani kellekään.


Kun opiskelin Turun yliopistossa, isäni oli jo kuollut itemurhaan. Hänellä oli syvä, agitoitu masennus. Äitini oli alkoholistunut isän kuoleman jälkeen. Hän ei välittänyt lainkaan opinnoistani, eikä tiennyt, mitä opiskelen ja miksi valmistun. 


Jotkut vanhemmat tuovat aikuisten lasten menestystä innokkaasti esiin. Miksi lapsen menestys on niin tärkeää? Ja miksi sitä pitää muille kailottaa?


Somessa saatetaan julkaista postaus lapsen erinomaisesta ylioppilastodistuksesta. Juhlissa saatetaan esittää vaivihkainen kommentti, mitä oma lapsi tekee työkseen ja kuinka paljon hän ansaitsee.


On luonnollista olla ylpeä lapsestaan. Mutta se voi muuttua kerskailuksi toisille ihmisille. Se voi tuntua kuulijoista kiusalliselta. Miksi tuo piti kertoa?


Mutta miksi sitten oman lapsen menestys saattaa olla vanhemmille niin tärkeää, että sillä pitää kerskailla?


Vanhemmuus on vaativa pesti, ja vanhemmat voivat jossain määrin vaikuttaa lapsensa koulumenestykseen. Esimerkiksi tiedetään, että aika, jonka vanhemmat käyttävät lapsen koulunkäynnin tukemiseen, näkyy lapsen koulumenetyksessä.


Voiko lapsen koulumenestykseen ja uraan liittyvän menestykseen korostunut esiintuominen liittyä siihen, että menestys nähdään omana onnistumisena?


Moni muukin osallistuu lapsen kasvatukseen vanhempien lisäksi: päiväkodin henkilökunta, peruskoulun ja lukion opettajat ja niin edelleen.


Menestykseen vaikuttaa iso määrä muitakin muuttujia: hyvinvointivaltion palvelut, mielenterveys, ystäväpiiri...Psykologi Martti Isosävi sanoo. "Henkilökohtaisesti näen aika häiritsevänä, jos vanhempi omii lapsen menetystä kovin paljon omaksi ansiokseen. Se tuntuu vähän oudolta."


"Kyse voi olla siitäkin, että oman lapsen kautta kompensoi joitain saavuttumaksi jääneitä asioita."


Myös erilaiset itsetunnon säröt saattavat aiheuttaa korostunutta kerskailun tarvetta. "Jos itsetunto on hauras ja ihminen pohjimmiltaan hyvin epävarma, voi olla houkuttavaa tarttua ulkokohteisiin, yleisesti hyväksyttyihin menestyksen muotoihin ja tuoda niitä hanakasti esiin."



Heikko itsetunto voi johtua monista erilaisista syistä: esimerkiksi hyväksynnän, huolenpidon ja kannustuksen puutteesta omassa lapsuuden perheessä tai erilaisista vähättelevistä tai traumaattisista kokemuksista.


Nyt eletään aikaa, joka houkuttelee kertomaan menestyksestä. Somessa jaetaan mielellään erilaisia onnistumisia, sekä omia että lasten.


Jos lapsen menestys ja sen  esiintuominen on älyttömän tärkeää, voi olla hyvä pohtia omaa menneisyyttään ja syitä taustalla, Isosävi sanoo.


Saahan lapsen menestyksestä tietysti olla ylpeä. "Tilannetajua ei kannata kuitenkaan unohtaa. Moni voi kyllästyä sellaisen ihmisen seuraan, jonka pääasiallinen puheenaihe on oma tai lapsen ura."  


Psykologi kannustaa kertomaan  ylpeydestä ensisijaisesti suoraan lapselle - niin kasvavalle kuin aikuiselle.


Lapselle on myös hyvin tärkeää kuulla siitä, että hän riittää sellaisenaan.


Jos vanhempi on ylpeä vain pelkistä onnistumisista ja saavutuksista, vaarana on, että lapsi jää tällaisiin ulkokohtaisiin asioihin kiinni ja alkaa pitää niitä elämän merkityksellisimpinä asioina.


Jos perinteinen  korkeaan koulutukseen, uran ja hyvin tienaamiseen liittyvä menestys on vanhemmille hyvin tärkeää, vanhemmalle voi olla vaikea tilanne, jos lapsi ei halua kouluttautua tai tavoittele korkeita tuloja.


Silloin lapsen elämänvalinnat voivat aiheuttaa vanhemmassa jopa häpeää, mikä voi olla hyvin vaurioittavaa vanhemman ja lapsen suhteelle.



Lähteet: Helsingin Sanomat 3.2.2024, kuvat omat


tiistai 20. helmikuuta 2024

Monivitamiinit parantavat ikääntyvän muistia

 


Ehkä tässä pitäisi alkaa syödä monivitamiineja. Seuraavalla apteekkikäynnillä ostan niitä. Tosiaan edullinen tapa ylläpitää aivoterveyttä. Tosin aivojen terveyteen liittyy muitakin seikkoja.

Monivitamiinien tehosta on saatu parin viime vuoden aikana uutta näyttöä. Päivittäinen monivitamiinilisä hidastaa muistin heikkenemistä, kun ihminen vanhenee. Näin kertoo  uusi tutkimus, joka vahvistaa parin viime vuoden aikana asiasta kertynyttä näyttöä.


Tutkijat ovat arvioineet, että päivittäinen monivitamiinilisä hidastaa yleistä  kognitiivista ikääntymistä kahdella vuodella. Kyseessä on kolmas merkittävä tutkimus.


Harvardin yliopiston johtamaan  tutkimukseen osallistui 573 koehenkilöä. Tämä kuuluu Cosmos-nimiseen hankkeeseen. Tutkimukseen on kaiken kaikkiaan osallistunut yhteensä 5000 koehenkilöä, joita on seurattu 2-3 vuoden ajan.


"Löydös, jonka mukaan päivittäinen monivitamiinilisä paransi muistia ja hidasti kognitiivista ikääntymistä kolmessa erillisessä lumekontrolloidussa Cosmos-tutkimuksessa, on jännittävä", sanoo Cosmos-hanketta johtava Harvardin yliopiston professori Joann Manson tiedotteessa.


Mansonin mielestä tulos vahvistaa ajatusta, että monivitamiinit ovat turvallinen, edullinen ja helposti saatavilla oleva tapa suojata ikääntyneiden aivoterveyttä.


Uuden tutkimuksen osallistujille tehtiin alkutilanteessa ja kaksi vuotta myöhemmin neuropsykologiset arviot. Cosmos-tutkimusten koehenkilöt olivat 60-vuotiaita tai sitä vanhempia ja he asuivat Yhdysvalloissa.


Joissakin tutkimuksissa on aikaisemmin saatu viitteitä siitä, että kaakao voisi hyödyttää muistia ja toiminnanohjausta, mutta  Cosmos-tutkimuksissa tällaista näyttöä ei saatu.



Lähteet: Helsingin Sanomat 29.1.2024, kuvat Pixabay

lauantai 17. helmikuuta 2024

Elämää maalla 17.

 


Kille-kissi istuu usein pöydällä tietokoneen vieressä, kun kirjoitan. Jos poistun hetkeksi, hän kirjoittelee omiaan sillä aikaa.


Jippii, jippii, tuhat kertaa jippii: minulla ei ole keuhkosyöpää. Tämä selvisi mutkikkaasti. Soitin heti maanantaina hyvinvointi keskuksen keskukseen ja kyselin röngtentutkimuksen tietoja, mutta keskus sanoi, että hän ei voi niitä sanoa. Hän ottaa sairaanhoitajaan yhteyttä ja käskee hänen soittamaan minulle tiistaina. Odotin koko päivän soittoa, mutta sitä ei tullut. Soitin keskiviikkona taas keskukseen. Virkailija sanoi, että sairaanhoitaja oli antanut tiedot ja luvan kertoa niistä. Hän sanoi, että keuhkoni ovat puhtaat! Miten onnellinen olinkaan!


Viime viikonloppuna epätietoisuudessa olin paljon mieheni kainalossa. Hän tyynnytteli minua. Oli turva. Oli rakkaus.


Sain myös yhden paniikkikohtauksen, kun en syönyt lääkettä heti ensioireiden ilmaantuessa. Se oli silkkaa kauhua.


Sitten viikon aivan arkisiin asioihin. Etsin  kahta punaista ja vaaleanpunaista mattoa kirpparilta, koska tapetti on värikäs ja levoton. Se kaipaisi vastapainoksi myös rauhallisuutta. Verhot ovat valkeat. Löysin yhden punaisen maton ja se sopii mainiosti paikalleen. 


Kuvassa on meidän muoviroskakorit. Ja kulmassa pellettisäkki, ja lehdet ovat tietysti hujan hajan pöydän alla. Killen hiekkalaatikko näkyy myös ja osa tuolista.


Tiistaina tohoilin taas auton kanssa, joka on minulle uusi. Yksi miehen vanhoista autoista. En saa siitä ykkösvaihdetta päälle. Olin menossa ATK-kurssille, mutta ajoin rakennuksen ohi. Päätin kääntyä vanhan kaupan pihalla. Sinne oli pieni mäki. Yritin panna ykköstä päälle, mutta se ei onnistunut. Yritin ja yritin. Kytkin alkoi jo haista.


Niinpä menin tielle ja viitoin yhdelle ohimenevälle autolle. Selitin tilanteen. Mies peruutti auton rauhallisesti tielle. Pyysin häntä panemaan ykkösen  päälle valmiiksi. Voi jumakauta! Olisin voinut itsekin peruuttaa auton. Kana-aivo!


Mies päätti sitten pitää minulle autokoulua. Miten saisin ykkösen päälle. Kun käynnistän auton, saan sen päälle. Mutta  vauhdissa se ei onnistu. Välillä sain sen päälle, välillä en. Tilanne päättyi siihen, että kiroiltiin puolin ja toisin.


Kun lähettää miehen kauppaan kauppalistan kanssa, hän kantaa kotiin kuitenkin vaikka mitä. Pakastimet ovat täpötäynnä, ja jääkaappi pursuaa ruokaa. Hän ostelee kanaa, lihaleikkeleitä, jauhelihaa, hedelmiä, mehuja... Minulle valmiita soijasuikaleita, jauhista,  kasvis- ja kalapihvejä,  kasvispyöryköitä...Osa ruoista pitää panna kylmälle lasikuistille, jossa ne pakastuvat.


Olen tehnyt paljon lumitöitä, kun lunta vain tulee ja tulee, lämmittänyt uuneja ja siivonnutkin. Tietysti laittanut ruokaa ja täyttänyt ja tyhjentänyt pesukoneita.


Talvella on rauha. Lumi suojaa. Tämä sopii kärsimättömälle sielulleni hyvin. Kesä on taas hälisevä.  Kasvun kohinaa. Intohimoa. Veden liplatusta. Villiä voimaa. Kultaista aurinkoa. Kauneutta. Pidän kaikista vuodenajoista paitsi huhtikuusta.



Hyvää viikonloppua kaikille!





perjantai 16. helmikuuta 2024

Eläinten oikeuksista

 


Minä olen ollut teinistä asti kasvissyöjä eettisistä syistä. En halua olla mukana  julmassa teholihatuotannossa, jossa ajatellaan, että eläimellä ei ole sielua, ajattelua ja tunteita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jalostettu sikarotu, jonka takajalat ovat surkastuneet. Se ei voi siis liikkua kunnolla ja lihoo nopeammin.

Broilerin tuotannossa ne kasvavat ahtaissa oloissa ja kolmen kuukauden vanhoina ne sullotaan jätesäkkeihin ja viedään teurastamolle. Myös lihakarjaa on jalostettu niin, että ne olisivat mahdollisimman lihaksikkaita, mutta ne ei voi liikkua kunnolla, kun jalat eivät kestä lihasmassaa. Esimerkkejä olisi lukemattomia. Nämä ovat minun lyhyitä ajatuksia.

Tämä juttu perustuu eläinfilosofi Elisa Aaltolan ajatuksiin. Hänen mielestään pitäisi muuttaa kokonaan tapa, jolla puhumme eläimistä. Eläinten kaatamisesta puhuminen on epärehellistä, koska kyse on tappamisesta. "Ihmiskeskeinen maailmankuva täytyy purkaa, ja muutos alkaa siitä, miten puhumme eläimistä."


Elisa Aaltolan mielestä sikakin voi olla "hän", ja eläimiä pitäisi kutsua toisenlajisiksi eläimiksi, koska onhan ihminenkin eläin. Aaltola luettelee esimerkkejä kielestä, jolla eläintä alennetaan. Ihmisellä on "ajattelua" ja "tunteita", kun taas eläimillä "vaistoja" ja "reaktioita". Ihminen on "yksilö", mutta eläin on ruokaa.


Kahtalaista puhetapaa Aaltola kutsuu kielelliseksi eronteoksi. " Näitä erontekijöitä on purettava, jotta eläinten mielenkyvyt ja itseisarvo nousevat esille. Tutkimus osoittaa, että myös monet muut eläimet kuin ihmiset ovat mieleltään varsin kehittyneitä. Tämä on viimein otettava huomioon myös kielessä".


Aaltola siis väittää, että eläimilläkin on ajatuksia. Mistä sen voi tietää? "Siitä on paljon tutkimusnäyttöä", hän vastaa. Eläinten mieltä alettiin tutkia kunnolla vasta 1900-luvun loppupuoliskolla ja 2000-luvulla tutkimus on kiihtynyt.


Aaltolan mielestä on selvää näyttöä siitä, että varsinkin monet nisäkäs- ja lintulajit pystyvät muistamiseen, ajatteluun, oppimiseen, jopa loogiseen päättelyyn, yksinkertaisiin laskutoimituksiin ja itsetietoisuuden eri muotoihin.


Lintujen tietoisuus omasta itsestään on testattu maalaamalla harakan otsaan pieni punainen täplä. Kun harakka on sen jälkeen asetettu katsomaan itseään peilistä, on siivekäs alkanut hieroa täplää pois. Tämä on tulkittu niin, että harakka tiedostaa, että peili heijastaa omaa kuvaa, itseä.


Erityistä älykkyyttä osoittaa sika. "Kognitiivisilta kyvyiltään sika vastaa 3-5-vuotiasta lasta."


Syy kahtalaiseen kielen käyttöön on Aaltolan mielestä selvä: ettei jäisi moraalisesti kiusallisia kysymyksiä, kun eläimiä hyötykäytetään teollisessa mittakaavassa.


Aaltolan mukaan vuosittain maailmassa tapetaan ruuaksi noin 92 miljardia tuotantoeläintä ja jos lukuun lisätään kalat, se yltää triljooniin eläimiin. Suomessa tapetaan vuosittain 86 miljoonaa tuotantoeläintä.


Siat ja kanat ovat Aaltolan mukaan älykkäämpiä kuin koirat. Koira on jalostettu sudesta eli on siis sama laji, mutta toisin kuin siat, kanat ja naudat koirien kohdalla jalostus on kohdistettu myös mieleen.


Eläinten hyötykäyttö ja ihmistä ylentävän ajattelun historia ulottuu kulttuurimme juurille asti.Juutalais-kristillisen ajattelun mukaan ihminen on Jumalan kuva, ja Raamatussa eläimet määritellään ihmisen hyödykkeiksi.


Antiikin filosofi Aristoteles puolsi eläinten hyödyntämistä. Ranskalainen filosofi Rene Descartes (1596-1650) kuvasi eläimet kuin koneeksi, ja sielu oli vain ihmisillä.


"Mutta se ei ollut ainoa tapa ajatella. On ollut myös vaihtoehtoja, vaikkapa suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä." Aaltolan mukaan metsästäjä-keräilijä-kulttuurit ovat usein olleet animistisia eli mielellisyyttä on nähty myös eläimissä ja luonnossa.


Nykyinen maailman kuva on siis rakennettu ja valittu. "Yhtä hyvin meillä voisi olla jokin toinen maailmankuva."


Mikä olisi määränpää, jos noudatettaisiin Aaltolan suuntaa? "Käytännössä se olisi tietynlainen utopia, jossa meillä ei enää olisi eläinteollisuutta ja jossa metsästystä harjoitettaisiin vain silloin, kun se on ehdottaman välttämätöntä. Joko silloin,kun se on ihmisen selviytymisen kannalta tai ekologisista syistä, ja vaihtoehtoja tappamiselle on etsitty kunnolla."


Aaltola sanoo ymmärtävänsä, että hänen ajatuksensa saattavat vaikuttaa joidenkin mielestä todella merkillisiltä. Silti maailmankuvan muutos on nyt hänestä välttämätöntä ihmislajin oman selviytymisen kannalta. Aaltolan mukaan ihmiskeskeisyys on ajautunut päätepisteeseensä aiheuttamalla lajikadon ja ilmastokriisin.




Lähteet: Helsingin Sanomat 26.11.2023, kuvat Pixabay



keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Viisi vinkkiä elämäntapamuutokseen

 


   Minun runsas kasvisateria. En jaksanut syödä kaikkea.


Suomen elämäntapalääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja ja väitöskirjatutkija Outi Haggren sanoo: "Suurin osa miettii hyvinvointiaan vasta, kun tulee joku vaiva. Väsyttää, ylipainoa kertyy, muisti heikkenee, on ruoansulatisvaivoja, nivelkipuja, tulehduskierteitä, hengenahdistusta ja rintakipuja tai sieltä täältä kolottelee."


Toiseksi yleisin syy   ryhtyä tarkastelemaan elintapoja on se, kun terveystarkastuksessa huomataan kohonnut verensokeri- tai kolesteroliarvo, verenpainetta tai terveydelle haitallinen vatsanympärysmitta.


Suraavaksi  viisi vinkkiä elämäntapamuutokseen:

1) Aseta tavoite, jonka voit saavuttaa
Olipa tavoitteenasi liikunnan lisääminen, painonpudotus tai kasvissyöjäksi muuttuminen, pilko tavoite pienempiin osiin, jolloin se on helpompi saavuttaa, ja onnistuminen ja motivaatio kasvaa.
Jos haluat pudottaa painoa 20 kiloa, aseta ensimmäiseksi tavoitteeksi kahden kilon pudotus ja jatka siitä. Samoin voi  aluksi syödä yhden kerran kasvisaterian viikossa ja jatkaa sitä.

2)Valmistele viikot etukäteen
Muutos tuntuu usein vaikealta ja epämukavalta. Houkutus vanhoihin tapoihin kasvaa, jos ohjenuorat puuttuvat. Kannattaa suunnitella ennakkoon, minä päivinä aiot tulevalla viikolla liikkua, ja laadi ruokalista. Jos teet ruoan etukäteen, vältyt tekemästä nälkäisenä vähemmän suositeltavia valintoja.



3)Syö aamupäivällä eniten
Moni hyötyy pienistä arkisista muutoksista ilman, että ruokavaliota tarvitsee kokonaan muuttaa. Tärkeä muutos on rytmittää ruokailut aineenvaihdunnan kannalta aktiivisimmille tunneille.

Yleensä aamuisin keho on valmis vastaanottamaan energiaa. Siksi aamupala kannattaa syödä.Illalla keho ei ehdi hyödyntää paljoa energiamäärää, ja unen laatukin heikkenee. Syö kevyt iltapala.

4)Aloita liikunta 20 minuutin lenkillä
Jos et ole liikkunut, suunnittele viikkoon aluksi yksi 20 minuutin lenkki ja lisää määrää vähitellen. Lopulta tähtää siihen, että reipasta, sykettä kohottavaa liikuntaa olisi 2,5 tuntia viikossa. Pyri myös käymään kuntosalilla kahdesti viikossa lihaskuntoa harjoittamassa.

5)Tue hormonitoimintaa
Uni on terveydelle aivan yhtä tärkeää kuin ravitsemus ja liikunta. Huono uni vaikuttaa esimerkiksi ruokahalua  säätelevien hormonien toimintaan. Kylläisyydestä viestivän leptiinin pitoisuus laskee ja nälästä viestivän greliinin pitoisuus kasvaa jo parin huonosti nukutun yön jälkeen. Tämän huomaa heti: kun aamulla herää väsyneenä, viimeistään iltapäiväkahveilla tekee mieli pullaa ja suklaata nopean energian toivossa.

Suositeltava uniaika aikuisille on noin 7,5 tuntia. Jos murehdit huonoa untasi, muista, että  hyvä uni tulee usein terveellisten elintapojen sivutuotteena


Lähteet: Kauneus&Terveys 1-2024, kuvat omat

perjantai 9. helmikuuta 2024

Elämää maalla 16.

 


Minua on mietitettänyt tällä viikolla täysin fyysinen vaiva. Jo noin kahdeksan vuotta olen välillä tuntenut kauheaa kipua lapaluiden välissä. Minulla on korkea kipukynnys, silti olen mennyt melkein tajuttomaksi kivusta. Se on kuin terävä puukko iskettäisiin. Kipu ei ole lihasperäistä.


Siskoni kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana. Hänellä oli yhtenä oireena lapaluiden välinen kipu ja sen vuoksi hän meni lääkäriin. Syöpä paljastui jo röntgenissä.


Vihdoinkin rohkaistuin ja soitin viime perjantaina hyvinvointikeskukseen josko saisin ajan lääkärille. Sanottiin, ettei heillä ole lainkaan lääkäriä. On haettu, mutta ei olla saatu. Sain ajan keskiviikoksi  sairaanhoitajalle, joka lähettää tiedot Helsingissä toimivalle lääkärille.  Näin näissä nääntyvissä kunnissa.


Sairaanhoitaja kyseli minulta kaikenlaista. Hän myös mittasi verenpaineen, joka oli erinomainen 110/81. Samoin hapetusarvo mitattiin ja se oli normaali. Sairaanhoitajalla meni aikaa reilu tunti, mutta olin kiitollinen, että hän syventyi kipuuni ja muuhun terveydentilaan.


Eilen hän soitti ja sanoi, että lääkäri oli määrännyt minut röngteniin täksi aamuksi. Menin sinne peloissani, vaikka tiesin, ettei röngtenhoitaja kertoisi mitään keuhkokuvista. Pitää odottaa lääkärin lausuntoa, jonka saan kaiketi ensi viikolla.


En polttanut tupakkaa 15 vuoteen. Vera-tyttären kuoleman jälkeen aloin taas polttaa. Se antaa jotenkin tauon surussa. Olen myös miehelleni perustellut polttamista, että teen hidasta itsemurhaa, jotta pääsisin Veran luokse. Ehkä se nyt toteutuu. Minulla voi olla keuhkosyöpä. Mutta katsotaan nyt ensi viikkoon asti. Minusta tuntuu, että jos minulla on syöpä, jatkaisin elämääni tavalliseen malliin niin kauan, kun se olisi mahdollista. Matkustaisin ehkä Balille tai Kreetaan, joista olen pitkään unelmoinut.


Siirrän nykyisin hoivaamisen tarpeeni pikkulintuihin. Ensimmäistä kertaa meillä on lintulauta tai pikemmin mökki.Näen siihen suoraan makuuhuoneen ikkunasta, jossa kirjoitan. Samoin Kille-kissi vahtaa niitä tietsikan vierestä. Välillä ihmettelen sitä, että ne saattavat olla pari päivää poissa. Ehkä paremmilla apajilla.


Olen ollut taas laiska siivoamisen suhteen. En ole siivonnut kunnolla kolmeen viikkoon. Olen putsannut harjalla Killen hiekkalaatikon seutuvilta ja  yleensä keittiöstäkin. Pyyhin joka päivä keittiön tasot. Olemme miehen kanssa kahden, joten roskaa ei yleensäkään tule. Huomenna olisi kuitenkin aikomus siivota.  Imuroida ja pyyhkiä pölyt. Niin, aikomus...


Tämä Windows 11., jonka ostin syksyllä on paljon vaikeampi kuin Windows 10. Ainakin minulle digiblondille. En ole saanut siirrettyä monen kuukauden kuvia kamerasta koneelle. Menin taas - vähän häpeästä luimistellen -   kauppaan, jossa minua neuvottiin. Kotona en muistanut mitään. Olisi pitänyt kirjoittaa neuvot ylös. Vaan  eipä tullut tuokaan asia mieleen. Tapanani on säntäillä kärsimättömänä sinne tänne. ADHD:ta ei ole tutkittu. Tuskin sitä onkaan, koska pystyn myös rauhoittumaan.


Olen ATK-kurssilla kansalaisopistossa, jossa olen oppinut tietokoneesta jotakin yleistä. Muun muassa laittamaan kuvia tavalliseen tekstiin Chrome Driverissa. Aion pyytää opettajalta taas yksityistunnin, jotta hän neuvoo minua kuvien siirtämisessä.  Viime kerralla saatiin vain kaikki vanhat kuvat näkymään monen mutkan kautta. Opettaja sanoi, ettei hän ole oikein perillä Windows 11:sta.


Olen edelleen käynyt kuntosalilla, jossa on HUR-ilmanpainelaitteet. Painoja ei tarvitse siirrellä. Siellä käy myös hyvin paljon vanhoja ihmisiä. Ongelmana on se, että jos alkaa jutella niitä  näitä, toinen alkaa kertoa sairauksistaan pitkästi ja laveasti. Tämänkin vuoksi kuuntelen välillä musiikkia Spotifysta, jossa olen siirtynyt  kuuntelemaan klassista musiikkia vaihtelun vuoksi.


Olen katsonut Yle Areenalta aivan innosta piukeana Stacey Dooleyn dokumenttisarjaa vähän erilaisista brittiperheistä ja muita hänen dokumenttejaan.


Nyt on jo kylvöhommat mielessä. Aion kasvattaa taas köynnöskasveja. Kylvän mustasilmäsusannaa, krassia, aitoelämänlankaa ja kelloköynnöstä. On mielenkiintoista nähdä, miten kärhöt ovat selvinneet talvesta.

Hyvää viikonloppua kaikille!












keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Onko proteiiniherkut epäterveellisiä?

 


Nykyisin löytyy joka makuun vähäkalorisia ja proteiinipitoisia välipaloja ja jäkiruokia. On patukoita, vanukkaita, jäätelöitä, mousseja.


Ravitsemusterapian professori Ursula Schwab tutustui muutamien proteiinijälkiruokien tuoteseloselosteihin ja kiinnitti huomiota tyydyttyneen eli kovan rasvan määrään.


Suomalaisten ravintosuositusten mukaan maitotuotteista kannattaisi valita vaihtoehto, jossa on korkeintaan prosentti rasvaa. Määrä ylittyy melkein kaikissa proteiinivanukkaissa ja -pirtelöissä. Eräässä proteiinijäätelöpuikossa oli jopa 22 prosenttia rasvaa.


"Se on todella hurja määrä. Tavallisessa kermajäätelössä on rasvaa yleensä 10-12 prosenttia", Schwab ihmettelee.


Suomalaiset saavat nykyisin ruoasta liikaakin proteiinia. "Kuntoiluun liittyy vääristynyt käsitys, että lihakset kasvavat vain silloin, kun syö runsaasti proteiinia." Ylimääräinen proteiini varastoituu kuitenkin rasvaksi ja voi johtaa esimerkiksi painonnousuun. Pitkäaikainen ja runsas käyttö voi aiheuttaa jopa munuaisvaivoja.


Laillistettu ravitsemusterapeutti Sanni Massinen on puolestaan sitä mieltä, että proteiinituotteiden suosio voi vääristää suhtautumista herkutteluun.Terveellisenä markkinoitu jälkiruoka saattaa luoda mielikuvan, että sitä voi syödä huoletta päivittäin. Massinen ei itse suosittelisi ostamaan niitä  korkeintaan kuin kerran viikossa.


Massinen kummastelee sitä, miten proteiinivälipalabuumin myötä moni on alkanut suhtautua keinotekoisiin valmisteisiin oikeana ruokana.



Jos proteiinivälipala on pakko ottaa mukaan vaikkapa treeneihin, hän suosittelee valitsemaan tuotteen, jossa on mahdollisimman paljon tavallisia ja tuttuja raaka-aineita, kuten pähkinöitä, siemeniä, kuivahedelmiä ja herneproteiinijauhetta.


Ursula Schwab huomasi proteiinijälkiruokiin perehtyessään, että monet niistä eivät sisällä ollenkaan lisättyä sokeria, vaan makeuttajana on usein keinotekoinen makeutusaine.


Makeutusaineet on nyt herättänyt paljon keskustelua, sillä maailman Terveysjärjestö WHO suositteli vuonna 2023, ettei niitä käytettäisi painonhallinnassa.


WHO:n mukaan makeutusaineiden pitkäaikaiskäyttöön on yhdistetty esimerkiksi kohonnut kakkostyypin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riski.


Jos kaupassa joutuu joka kerta miettimään, pitääkö kevytversio valita huonon omatunnon takia, Massisen mielestä on hyvä kaivautua syvemmälle syyllisyyden syihin.


Ruokien jakaminen sallittuihin ja kiellettyihin saattaa johtaa kierteeseen, jossa itseään palkitsee herkuilla tai syyllistää itseään niiden syömisestä.


"Herkuttelu on sallittu osa elämää ja jokainen saa itse määritellä, mikä itselle on mieleinen herkku."




Lähteet: Helsingin Sanomat 27.1.2024, kuvat Pixabay

maanantai 5. helmikuuta 2024

Ainainen valittaja

 


Minä rupesin miettimään, olenko valittaja. Taidan olla miehen kanssa. Valitan, kun on siivottava. Valitan ilmastonmuutoksesta. Ja siitä, miksi kaikki ei ole kasvissyöjiä - miehenikään, nykyhallituksesta, eläinten oikeuksista. Ja monesta muustakin asiasta. Ystäville en valita niin paljon, mutta jos valitamme yhdessä vaikka pressavaaleista ja yleensäkin politiikasta,  joudumme ikään kuin melkein hurmokseen yhteisessä valittamisessa.

Mitä kannattaa tehdä, jos läheinen, ystävä tai vaikka työkaveri valittaa aina kaikesta? Asiantuntija kertoo kolme perusasiaa, joilla tilanteen voisi saada hallintaan.


Usea tuntee ihmisen, joka tuntuu näkevän ympärillään vain epäkohtia ja joka valittaa niistä mielellään muille. Kun valittaja lähestyy, voi mieleen hiipiä ikävä olo jo etukäteen. Pian on kuunneltava loputonta valitusta siitä, miten huonosti asiat ovat.


"Toisen ihmisen valittavaa puhetapaa voi vähintäänkin pyrkiä hillitsemään. Samalla suojaa itseään", sanoo vastaava psykoterapeutti Johanna Rauma Mehiläisestä.


Toisen valitukseen ei kannata lähteä mukaan. Jos esimerkiksi huonoa säätä käy voivottelemaan yhdessä valittajan kanssa, hän innostuu todennäköisesti vain lisää. Samalla itsellä stressihormonit voivat aktivoitua ja yhteisten valittajaisten jälkeen oma olo on todennäköisesti ikävä.


Epäkohtia voi kommentoida lyhyesti esimerkiksi toteamalla, että asia on harmillinen. Sen jälkeen puhe kannattaisi kääntää muualle kysymällä vaikkapa, mitä muuta sinulle kuuluu.


"Vastakysymys on todennäköisesti tehokaampi kuin esimerkiksi syyllistävä toteamus siitä, että sinä valitat aina, jolloin toinen joutuu puolustuskannalle", Rauma sanoo.


Hyvin todennäköisesti valittaja ei huomaa oman puhetapansa raskautta toisille. Omasta mielestä hän ei valita välttämättä lainkaan.


"Valittaja ei ole tahallaan raskas toisille. Taustalla voi olla opittu tapa, jonka juuret ovat syvällä lapsuudessa tai nuoruudessa saakka."


Jos lapsena ei ole oppinut harmituksen käsittelyä omilta vanhemmiltaan, vaan syyllinen ikäviin asioihin on haettu aina perheen ulkopuolelta, kuten naapureista tai opettajista, lapsi on voinut omaksua mallin, jossa vika on aina muualla kuin itsessä.


Tapaan suhtautua asioihin vaikuttaa myös persoonallisuus: toiset ovat luontaisesti hanakampia havaitsemaan ympärillään negatiivisia kuin positiivisia asioita.




Valittaja saattaa myös tuntea sisimmässään muun muassa kateutta, riittämättömyyttä tai häpeää, mutta peittää sen kiinnittämällä huomionsa ympärillä oleviin epäkohtiin.


Valittaja ei yleensä kaipaa neuvoja. "Neuvoja parempi vaihtoehto on kysyä, mitä tunteita sinussa herää, kun puhut noin negatiivisesti. Kysymys voi olla hämmentävä ja vaikeakin, mutta pysäyttää todennäköisesti valittamisen."


Rauma rohkaisee toimimaan niin, että valittaja havahtuisi miettimään omaa käyttäytymistään, vaikka haastavan kysymyksen esittäminen toiselle ei ole ehkä helppoa.


"Parhaimmillaan kysymys voi saada ihmisen pysähtymään ja miettimään omaa puhetapaansa. Vähintäänkin se antaa kuuntelijalle levähdyshetken."


Mitä jos mikään näistä esityistä neuvoista ei toimi? "Silloin on tärkeintä suojata itseään ja muistaa, ettei valittamista ole pakko kuunnella. Kuuntelijan vastuulla ei ole saada toista muuttumaan, vaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan", Rauma muistuttaa.


Valittajalle voi sanoa, että on ikävää, että elämässäsi on paljon epäkohtia ja raskaita asioita, mutta nyt en pysty tai voi kuunnella enempää. Toisen ihmisen harmistuminen on Rauman mukaan pienempi paha kuin se, että vuodesta toiseen kuuntelee vaikkapa valittavaa työkaveriaan ja lopulta räjähtää ja päästää ulos sisällään pitämänsä ajatukset.


Kukaan ei ole täysin vapaa valittamisesta. Rauma muistuttaa, että on tärkeä tunnistaa omia pettymyksiään ja harmituksiaan ja puhua niistä, ettei ne jää sisälle vellomaan ja aiheuta valittamista.


Entä jos omaan mieleen tulee ajatus siitä, kunka paljon itse mahdan valittaa. Jos olenkin jonkinlaatuinen valittaja, mutta läheiset eivät tohdi sanoa? "Silloin kannattaa kerätä oma rohkeus ja kysyä läheisiltä suoraan, keskitynkö mielestäsi liikaa negatiivisiin asioihin. Asian tunnistaminen on hyvä alku kohti muutosta."




Lähteet: Helsingin Sanomat 27.1.2024, kuvat omat

perjantai 2. helmikuuta 2024

Uusi tutkimus: liikunta ei pidennä elinikää

 


Vuoden lääketieteellisenä tutkimuksena palkittiin tutkimus, jonka mukaan elämä ei taidakkaan pidentyä liikunnalla.


Ja vielä kaiken lisäksi kovimmat liikkujat voivat vanheta muita nopeammin.


Tämä tulos tuntuu yllättävältä, sillä liikkuvat ihmiset elävät monien tutkimusten mukaan vanhemmaksi kuin liikkumattomat.


"Yhteys näkyy johdonmukaisesti havainnoivissa tutkimuksissa, mutta niissä ei selviä, mikä on syy ja seuraus", sanoo palkitun tutkimuksen tekijä Anna Kankaanpää Jyväskylän yliopistosta.


Laadukkaissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ei ole hänen mukaansa pystytty näyttämään toteen, että fyysinen aktiivisuus ehkäisee ennenaikaisia kuolemia.


Kankaanpää koetteli liikunnan ja pitkäikäisyyden yhteyttä 22 000 suomalaisen kaksosen aineistolla. Ruumiilista aktiivisuutta oli mitattu kyselyllä kolmeen otteeseen elämän aikana.


Kaksosparien sisäisellä vertailulla suljettiin pois perimän vaikutus ja kun lisäksi eliminoitiin tupakoinnin, runsaan alkoholin käytön ja lihavuuden vaikutukset, jäi liikunnan tuottamaa vähennystä kuoleman riskiin enintään yhdeksän prosenttia.


Kaksosilta mitattiin myös biologista vanhenemista niin sanotulla epigeneettisellä kellolla. Sillä voidaan havainnoida elimistön ikääntymistä dna:han kiinnittyvien metyyliryhmien perusteella.


Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että fyysinen aktiivisuus hidastaa biologista vanhenemista. Uudessa Kankaanpään tutkimuksessa eniten liikkuvat vanhenivatkin yllättäen nopeammin kuin muut.


Havainto saattaa olla todellinen, sillä eräät sydänperäisiin äkkikuolemiin liittyvät merkkiaineet olivat niin ikään koholla himoliikkujilla. Äkkikuolemia voi tapahtua joskus raskaan liikkumisen yhteydessä.


Minun mielestäni, vaikka liikunta ei pidennä fyysisesti elinikää, se vaikuttaa paljon psyykkisesti, ja elämänlaatu paranee. Suomalaisessa Käypä hoito-suosituksessa liikunta on otettu mukaan masennuksen hoitoon. Ja muutenkin ulkoilma piristää, jos lenkkeilee tai kävelee ulkoilmassa.


Suositus liikkumiseen on 2,5 tuntia päivässä. Minä ylitän tuon ajan. Kuntosalilta kertyy liikuntaa 4,5 tuntia viikossa ja lisäksi puolen tunnin lenkit päälle sellaisena päivänä, kun en käy kuntosalilla tekee 2 tuntia. Eli yhteensä 6,5 tuntia. Ei pitäisi tässä kehuskella, koska milloin vain nykyinen liikunta voi alkaa kyllästyttää minua.





Lähteet: Helsingin Sanomat 6.12.2023, kuvat Pixabay