Hyvää uutta vuotta 2021 ja mennyt vuoteni!

 

Ihanaa ja onnekasta uutta vuotta kaikille!

Ja rakkaudelliset kiitokset teille kaikille blogiani seuranneille!

 

Olen tässä ajatellut mennyttä vuottani, joka oli yksi vaikeimmista vuosistani. Korona muutti elämää ja oli kokonaisuudessaan surullinen ja pelottava. Mutta uskon, että se teki ihmisistä myös empaattisempia. Jotakin hyvääkin. Ja tämä vuosi on taatusti parempi sen kannalta, koska saatiin rokotteetkin.

Tuntuu kuin paarustin ja kaatuilin monta kertaa vuoden mittaan. Tähän suurin syy oli korona sekä epätietoisuus, päättämättömyys ja ahdistus siitä, lopettaisinko päivätyöni. Lopetin. Se oli yksi elämäni suurimpia ja vaikeimpia päätöksiä. Olinhan työelämässä vähän vajaat 30 vuotta. Välillä tuntui, kuin seisoisin iljanteisen kuopa reunalla. Hypätäkö? Vai ei? Mutta olen jonkinlainen hupakko noissakin kysymyksissä, ja synnynnäisenä tollona en halua hypätä.

 

Ja työn lopettamisen    päätöksestä taas syntyi monenlaisia tunteita ja mielialoja. Surua, luopumista, tarpeettomuuden tunnetta ja pitkäaikaista varjoani ahdistusta. Haluaisin niin olla kohtalainen ihminen. Se tavallinen. Jos sellaista nyt onkaan. Mutta on onneksi toivo, joka kannattelee minua vaikeidenkin asioiden kanssa.

Metakkaa en tunnetiloistani miehelle pitänyt, koska hänellä on oma ongelma, työuupumus. Onneksi ahdistukseen auttavat nykyisin hengitysharjoitukset, meditaatio ja mindfulness. Yksinkertaisemmillaan se, että vain laskee hengityksiään ja pitää sisäänhengityksen lyhyempänä kuin uloshengityksen.

Tunsin olevani luopio, kelvoton houkka, akan räihnä, omituinen luikkija työtä tekeviin ihmisiin verrattuna.

Viime vuoden tammikuun alussa aloin laihduttaa aika niukalla, mutta terveellisellä ruokavaliolla. Olin tarkka siitä, että sain myös proteiinia tarpeeksi. Kaikki höttöhiilarit, valkoisen sokerin ja jauhot, pastat, riisit jätin pois. Jätän edelleenkin paitsi karkkipäivinä.

Suurin motivaatio laihduttamiseen oli se, että verensokerini oli yli viitearvojen ja se laskikin sitten viitearvoihin vain muutaman laihdutuskilon jälkeen. Laihdutin 13 kiloa viidessä kuukaudessa, eikä paino ole tullut takaisin - mutta joulun ajan syöminkien jälkeen luulen saaneeni muutaman lisäkilon. Mutta sehän kuuluu ihan asiaan. En ole punninnut itseäni vähään aikaan.

Saimme kevättalvella Siiri-kissin löytöeläintalosta. Hän oli villiintynyt pentu ja oli ensimmäiset kaksi kuukautta sängyn alla. Menetin jo melkein toivoni, että hänestä tulee kotikissa. Sitten vain yhtenä aamuna Siiri istui keittiön pöydällä, mutta ei antanut silittää itseään kuin vasta ajan kuluessa vähitellen. Nyt hän on jo onneksi kesyyntynyt, tekee tihutöitä; rapsii multaa kukista, repii vaatteita pyykkitelineestä ja osallistuu ruokailuun keittiön pöydän ääressä. Ja minähän en henno kieltää. Vähitellen pitäisi oppia Siiriä vähän kouluttamaan.

En ole koskaan hääräillyt niin paljon kotona kuin menneenä vuotena. Olen tehnyt tuhertanut  remonttia, siivoillut tavallista nöyremmin, leiponut, tehnyt tavallista parempaa ja monipuolisempaa ruokaa, järjestellyt kaappeja ja koko kotia. Keväällä istutin monia puita ja pensaita pihalle. Laitoin kasvimaan. Hedelmätarhan sorasin, kun kyllästyin taistelemaan tuloksetta vuohenputken kanssa. Kun en ole töissä, on jäänyt aikaa pesänrakennukselle. Lapset ovat lentäneet pesästä, joten pesästä on tullut mieheni ja minun suloinen rakkaudenpesä.

Pensasmustikan ja marja-aronien taimet.

Karviaisen taimi.

Salaattia kasvimaalla.

En ostanut menneenä vuonna uusia vaatteita, en ole ostanut reiluun kahteen vuoteen ilmastosyistä. Kirppareillakin olen käynyt harvakseltaan ja sieltä   olen ostanut joitakin vaatteita.

Nykyisin käytän aika usein pantaa.

Loppukesä ja syksy oli minulle hyvää aikaa, kun sain sienestää ja poimia mustikkaa ja puolukkaa. Tätä ennen en ollut poiminut marjoja vuosiin, vain sieniä, mies on ollut se perheen marjanpoimija. Mutta siinähän kävi niin, että innostuin taas uudesta asiasta ja ravakasti poimin mustikoita 100 litraa, puolukoita 60. Ja minä yllätyksekseni nautin. Miten lienee sitten ensi syksynä. Innostus ajatuksena on jo kuitenkin ohi.

Olen kirjoittanut koko menneen vuoden kaunokirjallista käsikirjoitusta. Olen ryöminyt iltaisin ja öisin kuin muinaiseen tarinoiden ja mielikuvituksen luolaan. Saanut huippukokemuksia. Silkkaa onnea. Flow-tilaa. Tosin vuoden loppua lähestyessä käsikirjoitus jumitti ja oli työläs rakenteellisesti. Toivottavasti jumi laukeaa, ja pääsen taas nautiskelemaan yltäkylläisesti kaunokirjallisesta kirjoittamisesta.

Joulukuun alusta jotenkin joulusta tavallista enemmän innostuneena - taas yksi innostuminen - aloin kokata jouluruokia ja leivonnaisia pakkaseen ja naapureille. Nautin. Myös Joulun juhlapyhistä nautin tavallista enemmän meidän pienen perheen kesken. Tunsin siitä suurta kiitollisuutta, että minulla on nämä rakkaat lähelläni.

Tunnen usein itseni akan kantturaksi tai metsän peikoksi, kun on niin paljon aikaa olla kotona. Eräs asiantuntija sanoi minulle, että kotona olemiseen tottuminen voi viedä vuodenkin.

Toisaalta olen kokenut voimakasta vapaudentunnetta. Olen vapaa, vapaa, vapaa! Voin nukkua niin pitkään kuin keho tarvitsee. Voin nauttia hitaista aamuista. Lenkkeillä nautiskellen valossa, hämärässä, pimeydessä. Katsella hämäryyden salaperäistä vaipumista pimeydeksi nyt talvella.

Vaikka mennyttä vuotta on varjostanut tämä työhomma ja korona, olen saanut kokea iloisia ja hyvä asioitakin. Ystävien tapaamiselle on enemmän aikaa. Kesäkuu syleili meitä helteillään. On omituista ja huvittavaakin, että kesän paras muisto on se, kun sirkkelöin ja moottorisahasin talven polttopuut ja kannoin raskaita lautoja , hiki valui silmiin asti, mutta se oli hyvä tunne,  hyvää hikeä. Ja niin kuin innostun helposti uusista asioista, innostuin tällä kertaa sirkkelöinnistä ja moottorisahaamisesta. Mieskin tsemppasi innostustani, koska niin hänen ei tarvinnut tehdä talven polttopuita.

  

Juhannuksen juhlintaa perheen kanssa. Juhannusseppeleestä tuli  koko yön juhlinnan jälkeen aamulla  mahtipontisen suuri.

Vuoden loppua kohden innostuin ayurveda-terveysfilosofiasta ja elämäntavasta. Siinä ihmiset jaotellaan fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien mukaan vataksi, pittaksi ja kaphaksi tai näiden yhdistelmäksi. Luin siitä suuren innostuksen vallassa paljon. Mutta. Mutta. Tämä innostus alkaa hiipua. Ja miksi? Ayurveda pyrkii täydelliseen terveyteen. Minua tökkii kaikki täydellisyys. En usko sitä edes olevan kuin vain hetkittäin. Ei pysyvänä tilana.

Lisäksi en pidä tiukoista ulkopuolelta annetuista säännöistä esimerkiksi syömiseen tai vuorokausirytmiin liittyen. Minusta säännöt pitää tutkia, tunnistaa ja työstää itse. Näin niistä voi tulla elinikäinen tapa.

Vähitellen on jäänyt pois monia ayurvedisiä tapoja. Aamuinen kielen puhdistus ja öljyllä purskuttelu. Minulle suositeltu syöminen muun muassa tietyin maustein. Minulle sopisi juustokumina, fenkoli ja kurkuma. En saisi käyttää tulisia mausteita, joista olen pitänyt koko aikuisikäni. Ayurvedassa määritellään myös unirytmi, joka ei sovi minulle. Lisäksi on vuosikalenteri kaikille persoonallisuustyypeille, jota pitäisi noudattaa esimerkiksi ruokavalioiden suhteen.

Ihonhoitojuoma, kaunistaja, jossa on ruusuvettä, kookosmannaa, punajuurijauhetta ja vaniljaa. Tämä keitetään täysmaitoon.

Juon edelleen iltaisin kurkuma-kardemummajuomaa.

On jäänyt melkein kokonaan pois myös ayurvedinen ihonhoito. Kansawand hieronta ja tiettyjen öljyjen käyttö. Kansawand on kuparinen tai teräksinen sauva, jossa on puinen varsi. Vaikka kasvohieronta on lyhyt, en viitsi tehdä sitä enää joka ilta.

Olen päättänyt, että otan jatkuvaan käyttöön  minulle sopivat palat ayurveda-elämäntavasta. En pyri täydellisyyteen. Se vähän harmittaa, että ehdin tilata netistä niin paljon mm. ayurvedaan liittyviä mausteita, öljyjä ja ruoka-aineita. No, käytän ne vähitellen loppuun, koska pidän mausteista.

Kansawand sauva ja öljy kasvojen hierontaan.

Tässä oli nyt poimintoja pieneksi muuttuneesta elämästäni. Uusi vuosi on varmasti parempi. On toivo.

Vielä edelleen:

Rakkaudellista ja hyvää uutta vuotta 2021!

Yliluottamusharha koronan aikaan

Me ihmiset emme ole niin järjellisiä olentoja kuin kuvitellaan, meihin vaikuttavat muun muassa myös tunteet ja asenteet.

Ihmisillä on myös taipumusta luottaa liikaa omaan ja toisten kykyyn noudattaa suosituksia.

Uskotaan, että olemme turvassa tartunnoilta ja että juuri meille tutut ihmiset käyttäytyvät järkevästi. Elämme omassa kuplassa ja ajattelemme, että se on turvallinen. Tässä on kyseessä niin sanottu yliluottamusharha.

Samasta ilmiöstä kertoo esimerkiksi tutkimustulos, jonka mukaan 80 prosenttia amerikkalaisista autoilijoista uskoo olevansa keskimäärin parempia kuskeja kuin muut.

Ihmisen mieli hakeutuu kohti sellaista, mikä palkitsee heti. Kun koronatartuntoja ehkäisevät varotoimet tuottavat ylimääräistä hankaluutta, on helpompaa mennä sieltä, missä aita on matalin. Voi uskotella itselleen, että vaaraa ei ole. Näin unohdetaan käsien pesu, turvavälit ja maski julkisissa tiloissa.

Tunteilla on suuri rooli koronan aikaan. Ne nousevat pintaan erityisesti silloin, kun ihmiset alkavat olla väsyneitä ja turhautuneita elämään rajoitusten mukaan.

Tutkijat ovat havainneet, että kriisiaikoina eri ryhmien välisillä ristiriidoilla on taipumus kasvaa. Suomessakin on noussut esiin koronaan liittyviä salaliittoteorioita.

Mitä enemmän yhteiskunnassa on huolta, pelkoa ja epävarmuutta sitä hanakammin asioille haetaan selityksiä, joihin on helppo takertua.

Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset tuntevat kuuluvansa ylivertaiseen porukkaan, jolla on hallussaan salaista tietoa, toisin kuin "idiootella, jotka istuvat metrossa tai bussissa maski naamalla". Tämän "tiedon" avulla porukka uskoo jäävänsä henkiin ja pelastuvansa.

Miten yliluottamusharha pitäisi ottaa huomioon koronalta suojautumisessa? Yleensä ajatellaan, että tiedon jakaminen ja valistus ovat parhaat keinot vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Tällöin kuitenkin ylenkatsomme tunteita ja toisten ihmisten vaikutusta omaan käyttäytymiseemme. Omien tunteiden tunnistaminen olisi tärkeää erityisesti silloin, kun ne kiilaavat järjen edelle.

Esimerkiksi koronarokotuksiin liittyvien pelkojen hälvetämisessä tietoa tehokkaampi keino voi olla vakuuttavan esikuvan antama malli. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin ovatkin kertoneet ottavansa rokotuksen heti, kun heidän vuoronsa tulee.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.12.2020, kuvat omat

Syöminen voi olla taitolaji

 

Tähän tämän jutun Satterin-malliin voi mielestäni uskoa tai ei. Olen huomannut, että mediassa on nykyisin paljon puhetta etenkin syömisestä ja nukkumisesta. Ehkäpä syöminen ja nukkuminen on nykyihmisen ongelmia. Sen takia niitä käsitellään paljon.

Satterin mallin kehitti amerikkalainen ravitsemusterapeutti Ellyn Satter. Mallia nimitetään myös syömisen taidoksi, jossa olennaista on suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Malliin liittyvää syömisen mittaria käytetään myös joissakin suomalaisissa yliopistoissa.

Syömisen taito-mallissa on viisi peruspilaria: myönteinen suhtautuminen syömiseen, erilaisten ruokien hyväksyntä, säännöllinen ateriarytmi, syömiseen keskittyminen ja kylläisyyden mukainen syöminen.

Malli kuvaa syömiskäyttäytymistä positiivisesta näkökulmasta. Se ei ota kantaa siihen, mitä pitäisi syödä ja mitä ei. Esimerkiksi mitään ruokaa ei kannata kieltää itseltään.

Tärkeintä ei ole siis mitä syö vaan miten syö. Syömisen taidossa korostuu myös oman kylläisyyden havainnointi. Ajatustapa korostaa sitä, että nälän ja kylläisyyden tunteiden mukaan syöminen tukee pysymistä normaalipainon rajoissa.

Syömistaitoinen uskaltaa syödä itsensä sopivan kylläiseksi ja osaa lopettaa syömisen ollessaan kylläinen.

Ruoasta nauttiminen ja riittävästi syöminen päihittävät kiellot, rajoitukset ja itsensä näännyttämisen. Ajatukset kielloista ja säännöistä kumpuavat vuosikymmeniä kestäneestä tiukasta dieettiajattelusta ja pikalaihdutuskuureista.

Hyvin tärkeää on suunnitella ruokailut hyvin ja pitää ruokarytmi säännöllisenä. Ruokailun säännöllisyyteen panostaminen vähentää myös esimerkiksi napostelun tarvetta ja tunnesyömistä.

Painonhallinnassa on kyse muustakin kuin syömisestä. Myös liikkuminen ja riittävä nukkuminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan taitavat syöjät ovat fyysisesti aktiivisempia.

Miten syömisen taitoaan voi kehittää? Liikkeelle kannattaa lähteä ateriarytmin kohentamisesta ja ruokavalion monipuolisuuden lisäämisestä. Lisäksi kannattaa varata riittävästi aikaa syömiseen ja säännölliseen aterioiden ennakkosuunnitteluun.

Myös myönteinen, joustava suhtautuminen syömiseen on varmasti asia, johon voi vaikuttaa aikuisenakin. Tämä ei tapahdu vain muutamassa viikossa, vaan vaatii pitkäaikaista mielen työskentelyä.

Kylläisyyden tunteiden tunnistamisessa aikuisilla voi olla opittavaa lapsilta. Lapsilla omat kylläisyyden tuntemukset tulevat luonnostaan itseltä ja hehän eivät normaalisti syö yli tarpeen, elleivät aikuiset sitten tuputa ruokaa.

Aikuisilla kylläisyyden havaitsemista vaikeuttavat epäsäännöllisen ateriarytmin lisäksi kiireessä syöminen, stressi ja jo kertyneet liikakilot.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2020, kuvat Pixabay.

Miten toimia viisaasti alennusmyynneissä?

Joulun jälkeenhän alennusmyynnit alkavat.Kirjoitin reilu viikko sitten postauksen "Miksi lankeamme verkon alennusmyynteihin?". Nyt kirjoitan: Miten toimia alennusmyynneissä viisaasti asiantuntijan mukaan.

Minulla menee joskus yli verkkokauppojen alennusmyynneissä. En osta vaatteita vaan luontaistuotteita ja luonnonkkosmetiikkaa. Olen oikein keskittynyt ihonhoitotuotteisiin. Seerumeihin, öljyihin, kosteusvoiteisiin, anti-agetuotteisiin.  Minulla on jo aivan liikaa niitä, mutta kun haluan kokeilla eri merkkejä.

Vaikka tiedän, että esimerkiksi samaa seerumia pitäisi käyttää kuukausia vuosia ennen kun huomaa vaikutuksia. Minä vaihdan lennossa noita ja käytän niitä kuuriluonteisesti pari viikkoa kuukauden. Ja sitten taas uusi seerumi tai öljy käyttöön. Ihokaan ei ehkä tykkää tästä vaudistani kokeilla eri tuotteita, mutta se on niin mukavaa. Lotrata ja tuoksutella uutta tuotetta. Luonnonkosmetiikka tuoksuu usein hurmaavalle.

Miten siis verkon aalennuskampanjoiden tiimellyksessä sitten pitäisi toimia, jotta tuotteista saa itselleen hyötyä ja iloa eikä sorru ostamaan mitä sattuu.Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska neuvoo:

1)Mieti budjetti etukäteen

Pitäisi ennen kaikkea miettiä, mikä on budjetti. Vaikka myynnissä olisi taivaan enkeleitä, niin mieti, kuinka paljon olet valmis kuluttamaan. Päätä yläraja ja pidä siitä kiinni.

2)Tee ostoslista

Tämä on vanha tylsä neuvo: tee itsellesi lista asioista, joita koet tarvitsevasi.

3)Tutustu tuotteisiin etukäteen

Wilska sanoo: "Monesti teknisissä laitteissa lankeaa esimerkiksi pitkiin ominaisuusluetteloihin. Varmasti laitteessa on sitä, tuota ja tätä. Mutta on täysin eri asia, onko näillä lisäominaisuuksilla mitään merkitystä, jos käyttää laitetta paljon yksinkertaisemmin."

4)Älä tuijota alennusprosenttia

Etenkin kansainvälisissä nettikaupoissa on vaikeampi kontrolloida, mikä on oikea ovh eli ohjevähittäishinta, vaikka tuotteiden valmistajat niitä ilmoittaisivat, eikä Suomen kuluttajalainsäädännöllä ole kauheasti tekoa muualla maailmalla. Ei pystytä sanomaan esimerkiksi sitä, mikä on jonkin kiinalaisen verkkokaupan tuotteiden normaalihinta.

Jos jumaloit jotakin brändiä, se on yleensä liian kallis. Silloinkin ostopäätös on kiinni siitä, mitä koet, että voit jostakin brändistä maksaa. Ei kannattaisi katsoa vain sitä alennushintaa. Etenkin kansainvälisissä verkkokaupoissa pätee usein sääntö: vale, emävale ja alennusprosentti.

5)Pieni summa heräteostoksille

Wilska sanoo: "Jotta touhu ei menisi liian ryppyotsaiseksi, voit sallia itsellesi jonkin pienen rahasumman, jonka voit käyttää impulssiostoksiin, jos sinulla ei ole kovin tiukkaa rahasta. Siinä tulisi uutuuden ja yllätyksellisyyden tarpeet tyydytettyä, jos sitä kaipaa."

6)Osta vain, jos sinulla on siihen oikeasti varaa

Jos rahaa ei ole tarpeeksi, älä mene alennusmyynteihin. Kannattaa välttää kulutusluottojen ottamista.

7)Pohdi aiempia alennusostoksiasi

Voi myös tehdä niin, että miettiä retrospektiivisesti omia hutiostoksiaan: mitkä ovat olleet niitä impulsseja, jotka ovat saaneet ostamaan juttuja, joiden hankkiminen on jälkikäteen harmittanut.

 Lähteet: Helsingin Sanomat 28.11.2020, kuvat Pexel

Meidän jouluaatto ( melkein vain kuvin)

 

Enpä minä näköjään osaa olla kirjoittamatta edes vähän, joten muutin otsikkoa "Meidän jouluaatto kuvin" otsikoksi "Meidän jouluaatto (melkein vain kuvin)". Ja ettei jouluaatto pelkäksi syömingeiksi mennyt, mies luki  aluksi Jouluevankeliumin. Niin kuin aina. Perinteisesti. Joulun sanoma.  Eikä tämä vain meidän joulu ollut vaan kaikkien kristillisten kulttuurien joulu. Kulttuurikristityt viettävät kristinuskoon perustuvia juhlapyhiä. Vaikkei siitä sanomasta välittäisikään.

Joulun ajan ehdoton lempikukkani on hyasintti. Sen tuoksu kuuluu jouluun. Aina vaan. En tee tai osta joulukukka-asetelmia. Pelkät hyasintit ja amaryllikset riittävät. 

Tein rosollin aatonaattona. Rupesin miettimään, mikä on joulun lempiruokani. Lanttulaatikosta tykkään todella paljon, mutta rosolli vie voiton. Itse tehtynä se on vain niin raikasta, ja ainesten suhdetta voi säätää.

Nyt, kun kirjoitan tätä, nettiyhteys katkeilee. Sama kännykän kanssa. Asutaan niin katveessa, melkein sydänmailla. Ja talomme on kallioisen mäen juurella. Olen jo tottunut tähän. Joskus se vain ärsyttää kärsimätöntä ihmistä. Mutta sillä on myös välillä omituinen rauhoittava vaikutus.

Nyt mennään kronologisesti jouluaattoa eteen päin. Aamulla  kävin lenkillä ja iloitsin siitä, että oli lunta.

Sitten päivän syömiset. Olen tehnyt kaikki jouluruoat ja leivonnaiset itse.  Lounaaksi syötiin riisipuuroa. Myös Siiri-kissimme osallistui sirottelemalla sokeria pöydälle.

 Pian olikin aattopäiväkahvin aika.

Jouluateria aloitettiin kaloilla. Syön silliä oikeastaan vain jouluna ja juhannuksena. Eniten syön matjes-silliä smetanassa tillin kera. Myös lasimestarin sillistä tykkään.

Tämä on matjes-silliä smetanassa. On epämääräinen kuva.

Sitten oli vuorossa laatikot ja kalkkunarulla. Minä söin savulohta.

Suut raikastettiin ennen juustoja sitruunasorbetilla, joka oli tavallaan ensimmäinen jälkiruoka. Sorbetin valmistus taas vähän koetteli kärsivällisyyttä.

Masu oli hyvin pinkeänä ruoan jälkeen, mutta kuitenkin vielä juustot maistuivat.

Joulupäivän aamiainen: taatelikakkua, banaanikakkua, suklaata ja kahvia. Jouluaamun tunnelma oli hyvin rauhallinen. Ehkäpä se oli pyhän rauhaa.

Lenkki hiljaisella Nurmaan kylätiellä.

Sinä lukija, joka olet joulun ajan töissä, paljon voimia työhösi ja ehkä myös vähän joulumieltä!

Sinä, joka olet vapaalla, vapaa, ihanaa joulun rauhaa, hidasta elämää, loikoilua, rentoutumista ja herkuttelua sinulle!