Iltasyöminen ja uni - hyvä yhdistelmä

Syön joka ilta iltapalan. Yleensä leipää koska hiilihydraatit auttavat unen tulossa. Minulla on taas jonkinlainen unettomuuskausi menossa. Välillä uni ei tule millään. Ei sitten millään. Välillä uni tulee helposti, mutta saatan herätä jo viiden maissa. On tätä ollut ennenkin. Kestänyt aikansa.

En voisi mennä tyhjällä vatsalla nukkumaan. Paitsi jos päivällisen syönti venyy iltaan.

Hesarissa unitutkija Henri Tuomilehto väittää, että ruokailutapamme voi pilata yöunen.

Ihmiset ei useinkaan syö kunnon jykevää aamiaista. Lounaalla syödään sitten niin että napa rytkyy. Ollaan sen jälkeen pari tuntia ruokakoomassa. Väsähtäneinä. Tuomilehdon mukaan lämmintä, suurta lounasta ei kannattaisi syödä ollenkaan. Vaan nauttia päivän mittaan pieniä aterioita ja välipaloja. Minä syön lounaaksi yleensä vain pari leipää ja saksanpähkinöitä.

Illan korvalla tai iltapäivällä perheissä syödään toinen raskas ateria. Ja ollaan taas ruokakoomassa pari tuntia. Mutta sitten vireystila alkaa nousta - väärään aikaan - ja nukahtaminen voi olla vaikeaa.

Päivän varsinainen yksi suuri ateria kannattaisi sijoittaa iltaan. Silloin ruokailun jälkeinen vireystilan lasku palvelisi nukahtamista. Tämä on Tuomilehdon mielipide, johon hän on tutkimuksissaan päätynyt. Minä uskon lähinnä, että ihmisillä on luonnostaan erilainen ateriarytmi. Mutta minulle sopii tämä Tuomilehdon malli. 

Iltasyömistä pidettiin ennen lihottavana. Mutta se ei ole totta. Ratkaisevaa on koko päivän aikana nautittujen kaloreiden kokonaismäärä.

Tyhjä vatsa ja pieni nälkä häiritsee myös nukkumista. Unen aikana aivot puhdistuvat ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Tunnekylläisiä kokemuksia työstetään. Kudosvauriot korjaantuvat. Aivot tankkaa energiavarastonsa. Uni on todella tärkeä asia elämässä!

Valtaosa suomalaisista nukkuu liian vähän. Noin puolet sanoo jaksavansa arjessa huonosti. Vaikeasta uniongelmasta kärsii joka viides.

Nukkumiseen kannattaisi kiinnittää huomiota, koska se on päivän rasituksista palautumisen kannalta tärkein asia. Ja nukkuminen on ihanaa!

Minkälainen nukkuja sinä olet?

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.8.2017, kuvat omat

Metsä hoitaa ja hellii minua

Luonnossa liikkuminen on hyvin tärkeä osa elämääni.Luonto rauhoittaa ja lataa. Se on melkein täysin auditiivista ja visuaalista.Aivot voi jättää kotiin. Vaikka tietysti niitä luonnossakin tarvitaan. Mutta aivan eri tasolla kuin niin sanotussa arkielämässä. Tuoksut, äänet, näkymä on luonnossa kaikki.

Neurobiologi Jarno Mikkonen on sitä mieltä, että luontoyhteys eli biofilia vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti.

Luonnossa verenpaine laskee. Sressihormoni tasot laskevat myös. Mielihyvähormonia oksitosiinia erittyy elimistöön.

Ihminen kuuluu vielä luontoon. Genomit tai muu biologia ei ole muuttunut 40 000 vuoteen.

Voin taivaltaa metsässä tuntikausia. En pelkää karhuja, susia tai punkkeja. Mieluummin tulisin karhun tappamaksi kuin kuolisin auto-onnettomuudessa. Olen kerran ollut hyvin lähellä karhua. Se oli MAHTAVA kokemus.

Seuraavaksi video. Olin tulossa sienestä. Ja kävellä rohisutin hiekkatiellä:

Eikä karhut ja sudet ole tappaneet kuin muutaman ihmisen Suomen historiassa. Mieluiten ne väistävät ihmistä. Kuten kyykäärmeet joita pelastan kesällä ajotieltä, jonne ne on menneet asfaltin lämpöön. Kuljetan ne takaisin metsään pahvilaatikkoon laittamalla tai "hännästä" rauhallisesti kiinni ottamalla. Olen ollut paljon suhteessa  kyiden kanssa. Eikä minua ole ikinä niin sanotusti pistetty. Ja jos vaikka olisikin. On helppo homma hoitaa pistos.

Joka kesä minuun on tarttunut ainakin kaksi punkkia. Ne on aivan helppo ottaa pois punkkipihdillä. En pelkää borrellioosia, enkä metsässä se kummemmin suojaa itseäni punkeilta tai hyttysiltä. Kyllä minussa syötävää riittää.

Sanotaan että metsä tai sauna ovat suomalaisten kirkko. Hyvin totta. Näissä paikoissa hiljennytään, pysähdytään ja mietiskellään. Minäkin metsäjumalanpalvelen kaikista mieluiten.


Lähteet: kuvat omat

Mielenrauhani ylläpitäminen - psyykkinen itsesäätely

Välillä ahdistus ja paha olo valtaa mieleni. Esittelen nyt keinoja saavuttaa edes jonkinmoinen tasapaino.

Ihminen haluaa pitää yllä tasapainoista oloa ja mielenrauhaa - paitsi extreme-harrastajat, hyvin kokemusnälkäiset ihmiset tai murkut.

Jos jokin uhkaa tätä mielenrauhaa, ihmisellä on tasapainon säilyttämiseksi kaksi keinoa: coping- eli selviytymismekanismit, jotka ovat tietoisia keinoja. Ja defenssimekanismit eli puolustusmekanismit, jotka alkavat toimia tiedostamattomasti.

              Löysin - mielestäni tämän ihanan -  autiotalon yhdellä kesän luontoretkellä.

                     Se on minusta jotenkin puhutteleva.

Coping eli selviytymismekanismeja mielen tasapainoa uhkaavissa tilanteissa on muun muassa:

• Fyysinen "kanava": Pahan olon tai vihan purkaminen esimerkiksi lenkkeilyyn tai muuhun liikuntaan.
• Sosiaalinen keino: Pahan tunteen jakaminen. Esimerkiksi juttelu toisen ihmisen kanssa.
• Psyykkinen keino: Itsepohdiskelu. Antaa pahan olon tulla esimerkiksi itkun kautta pois.

Itse olen huomannut käyttäväni kaikkia noita coping-keinoja. Psyykkinen keino taitaa olla eniten käytössä.

Tiedostamattomia defenssimekanismeja tasapainoa horjuttavissa tilanteissa on paljon. Tässä yleisimpiä:

• Arvon kieltäminen: Kun joku asia ei onnistu, voidaan sanoa: ei se mikään tärkeä juttu edes ollutkaan - vaikka oli.
• Torjunta: Epämiellyttävä asia aivan vilpittömästi unohtuu. Jos esimerkiksi pelkää todella paljon hammaslääkäriä, voi ilman suunnittelua ja ajattelua unohtaa sen.
• Kohteensiirto: Huono olo siirretään kiukuttelemalla syyttömään läheiseen.
• Projektio: Se paha asia jota ei itsessä hyväksy, siirretään toiseen ihmiseen ja aletaan syytellä tuota projektion uhria. Esimerkiksi joku nainen ei osaa hyväksyä seksuaalisia ajatuksiaan, pitää niitä pahoina. Siirtää ne sitten vaikka naapurin nuoreen naiseen. Jota syyttää sitten seksuaalisesti huikentelevaiseksi hutsuksi.

• Tunteiden eristäminen: Ihminen puhuu pahaa mieltä ja ahdistusta aiheuttavista asioista vain järjellä, jotenkin kylmästi, mekaanisesti. Vailla tunnetta.
• Lohkominen eli splitting: Maailma jaetaan hyvään ja pahaan. Jotkut ihmiset ovat täydellisen hyviä. Jotkut täydellisen pahoja. Harmaata aluetta ei ole. Sisäinen maailma on mustavalkoinen. Tämä on yleinen defenssi murrosiässä, vaikeissa psyykkisissä ongelmissa, henkisessä kypsymättömyydessä.

Olen yllättänyt itseni käyttämässä etenkin torjuntaa. Olen välillä aivan vilpittömästi unohtanut palaverit ja kokoukset. Sanoma: ovat siis jollakin tapaa ahdistavia minulle. Tunteitakin olen eristänyt. Jos joku puolituttu , vain tuttava tai uusi kaveri on jostakin syystä kysynyt taustoistani, jotka ovat raskaat. Olen mekaanisesti - ilman tunnetta - voinut kertoa kipeistä kokemuksistani.

Vaikka defenssit käynnistyvät tiedostamattomasti. Niitä voi oppia myös itseanalyysin avulla tiedostamaan jälkeen päin.Näin elämästä voi tulla jotenkin sisäisesti tietoisempaa ja helpompaa. Itsetuntemus paranee.

Oletko bongannut coping-mekanismejasi tai defenssejäsi?

Lähteet: kuvat omat

Hikoilemisesta ja deodoranttien vaarallisuudesta

Nuorena olin kova hikoilemaan. Nyt en enää. Ikä varmasti hidastaa sitäkin. Kuten ajatuksenjuoksua. Ihon pintaverisuonisto sen sijaan toimii liiankin aktiivisesti - kuntoilun ja saunan jälkeen olen punainen kuin tomaatti. Dödöjä käytän huolettomin mielin - hups ja heijaa - vaikka niiden vaarallisuudesta käydään keskustelua. Mikäpä tässä maailmassa ei olisi kohta vaarallista.

Hiki itsessään on melkein pelkkää vettä ja suolaa, eikä se haise miltään. Ihon yksilöllinen bakteerikanta saa sen haisemaan ja määrää sen yksilöllisen aromin.

Minulla on soinut mielessä Jipun ja samuli Edelmanin laulu Jos sä tahdot niin. Yritän laittaa sen tähän. Vaikka ei kuulu mitenkään aiheeseen.

Tämä kesä on ollut armelias runsaasti hikoileville. Helteitä ei ole juuri ollut. Hikoilun määrä on yksilöllistä ja pitkälti geenien säätelemää. Tosin pienet lapset ei vielä hikoile. Isot hikirauhaset aktivoituvat murrosiässä. Jälkihiki - esimerkiksi kuntoilun jälkeen - voi kestää jopa tunnin joillakin ihmisillä.

Hikoilun määrä ei kerro ihmisen kunnosta mitään. Runsaasti hikoilevat eivät ole välttämättä huonokuntoisia.

Ihmiset hikoilevat noin puoli litraa päivässä. Hikoilua voi lisätä jotkut sairaudet tai niiden lääkitys sekä reipas ylipaino.

Deodoranttien vaarallisuudesta on kiistelty tiedemaailmassa pitkään. Vieläkään ei ole yksimielisyyttä. Jotkut dödöt sisältävät paljon alumiinia, joka on Maailman Terveysjärjestön WHO:n kemikaaliongelma listalla.

Antiperspirantit toimivat eri tavoin kuin dödöt. Dödöt sisältävät paljon kemikaalihajusteita, jotka peittävät hien hajun. Antiperspirantit muodostavat yleensä alumiinisuoloilla tukkeen hikirauhasen eteen.

Fysiologian professori ja erikoislääkäri Jorma Torppari sanoo dödöjen vaarallisuudesta näin:

"Olennaisin ongelma deodoranteissa on se, että ne sisältävät paljon kemikaaleja, joiden vaikutukset on huonosti tutkittu. Jos ei halua olla mukana tässä ihmiskokeessa, jossa kemikaalien vaikutuksia kaiken aikaa tutkitaan, silloin ei käytä näitä tuotteita."

Aika tymäkästi sanottu. Mutta en aio luopua deodorantista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2017, kuvat Pexel.

Mietteitä puutarhassa syyskesällä

Olen aina tykännyt syksystä. En vain sienihulluuteni täyteen kukkaansa puhkeamisen takia. Syksyllä tulee esimerkiksi hyviä syitä laiskotella: "Ei ulkohommiin nyt voi mennä, ilmakin on niin kauhea." Retkahdan - mukamas syksystä voipuneena - sohvalle. Ja luen. Katson televisiosta seiskan uutiset ja Salkkarit. Salkkareiden alkaminen kesätauon jälkeen on myös yksi hyvä syy tykätä syksystä.

   Kuolleita koivun lehtiä portaiden edessä.

Olavi Virran laulama Kuolleet lehdet on syksyn kaunis ja nostalginen laulu. Yksi syksyn parhaita:

Syksy on jotenkin dramaattinen vuodenaika. Minullakin taitaa olla vähän taipumusta siihen. Olen syksyllä, lokakuussa syntynyt. Syksyllä kaikki kuolee - hitaasti ja vääjäämättömästi. Sinipunerva tuuli repii maisemaa ja riehuu sydämeen asti.

   Syyskesän sipulit.

Syksyllä päälle voi pukata uusien harrastusten koko kirjo kansalaisopistolla. Tänä syksynä aloitan vain ATK:n perusopinnot. Erittäin hyvästä syystä. Hallitsen lähinnä työhön liittyvät tietokonejutut.

Seuraavaksi jo vähän ränsistyneitä kesäkukkia:

Olen koko tämän blogin neljä kuukautisen historian ajan tuskitellut, märissyt, valitellut osaamattomuuttani. Digineitsyyttä. (Jossakin asiassa olen siis ikään kuin nuori. Onhan se toisaalta kiva. Olla nuori tietokonemaailmassa ikään katsomatta.)

               Kurkkuyrtti

Olen hävennyt työpaikan järjestelmänvalvojien (Mikä kunniakas ja roti työnimike.) hämmästyneitä ilmeitä: "Tuo akka ei osaa mitään. Eikä opi mitään. Ei ymmärrä mitään. Se on jokin muinaisjäänne."

                        Kirveli on maailman helpoin yrtti itse

                        kasvatettavaksi.

                     Minttu rehottaa.

                      Ihanan tulinen chili.

No, nyt minulla on ATK-mentori eli ohjaaja. Jolla on lehmän hermot. Minun kanssa pitääkin. Yhteistyömme sujuu hienosti. Vaikka minä ymmärrän vain vähän. Parin tunnin ohjauksen jälkeen päässä suhisee ja sihisee. Päätä voi alkaa särkeäkin. Väsyttää. Mutta periksi en anna. Tämä akka on päättänyt jotakin oppiakin.

                  Koko kasvimaa on niin öyheä.

Samoin krassi:

   Salaatit alkavat jo vähän rupsahtaa syyskesällä. Kuten 

   kasvimaan pitäjäkin. Alati.

En vain ole tottunut tuijottamaan tietokonetta kauan aikaa kerrallaan. Ei sovi aivojeni laadulle. Tai siihen voi ehkä tottua. Vähän epäilen omalta osaltani. On niin monta sata kertaa kiinnostavampaa asiaa. Kuten yleinen lorvailu.

   Herneestä tuli runsas sato. Kesäkurpitsasta taas ei.

En osaa tietokoneita, koska en ole koskaan ollut kiinnostunut niistä. Mieluummin olen lukenut, maalannut, liikkunut luonnossa. ..Ihmetellyt elämää. Sen runsautta.

Mutta olen nyt kovin, kovin innostunut tästä blogi-hommasta. Siksi haluan oppia lisää tietokoneista. Tietokoneellahan tätä väkerrän.

Tuleekohan minusta vielä joskus - vuosien kuluttua - nörttiakka. Joka ei saa persettään ylös tietokoneen ääreltä. Elämä on mielenkiintoista. Kaikenlaisia mahdollisuuksia täynnä.

              Vähän rupuset omenan raakileet.

Laitan tähän lopuksi runon. Juuri siksi lopuksi. Että sen voi jättää helposti lukematta.

Minun syntymiseni alkaa tästä

kun puut puskevat taivasta kohti

ja tuuli repii tähtiä.

Irrotan katseeni yöhön

ja äkkiä kaikki on valoisaa.

Minä synnyn ja vyörytän

maan jalkojeni alle.

Kaikki sanani alleviivaan

maan väreillä.

Lähteet: kuvat omat, video youtube

MISTÄ MINÄ REILU VIISIKYMPPINEN AKKA UNELMOIN?

Älkää nyt kauheasti kiinnittäkö huomiota tuohon akka-sanaan. En kertakaikkiaan voi olla käyttämättä sitä, sillä tunnen itseni perinjuurin akaksi. Se ei ole minun mielestäni ollenkaan kielteinen sana. Vaan topakka, selkeä ja säpäkkä. Eukko-sana olisi jotenkin vähän kielteinen.

Akka unelmoi

1. Että koko perhe pysyisi terveenä. Myös kissat. Tässä iässä osaa jo arvostaa terveyttä. Se ei ole itsestäänselvyys. Tälläkin hetkellä minulla on vatsaflunssa.

Tähän väliin John Lennonin Image youtubesta. Siitähän juuri kirjoitan - unelmista. Lennonilla ne on muutaman asteen hippimäisempiä kuin minulla: peace&love. Saatan olla ehkä sielullisesti hippi. En ole aivan varma. Mutta kaikki merkit ovat alkaneet viitata siihen suuntaan...

2. Rauhaa, suvaitsevaisuutta ja vähemmistöjen hyväksymistä. Minun mielestäni kaikki ihmiset on yhtä arvokkaita: oli rikas tai köyhä, musta tai valkoinen, sairas tai terve, hetero tai homo, työssä tai työtön...Tätä luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Olen aikaisemmin tehnyt postauksen Suvaitsevaisuutta, please. Yritän linkittää sen tähän. Tässä linkki. En ole varma onnistuinko. En ole varma mistään tietokoneasioissa. Digiblondi yli viisikymppisenä.

Turun terroristi-isku ei vaikuttanut mitenkään siihen, että hyväksyn suurimman osan pakolaisista. Oli odotettavissa, että terrorismi tulee Suomenkin lintukotoon. Mutta pelolle ei saa antaa valtaa. Juuri sitä terroristit tavottelevat.

3. Hyvä, mukava, tavallinen arki. Kun se saisi jatkua. Päivän töiden jälkeen hyvä ja kiitollinen olo tästä ainokaisesta elämästä.

4. Että lapset pärjäisivät elämässään. Toinen tytär on jo löytänyt ammattinsa. Hän opiskelee Ypäjän hevosopistossa ratsu valmentajaksi. Sai onnellinen harrastuksestaan ammatin. Toinen tytär havittelee sitkeästi lääketieteelliseen. Jospa hänen unelmansa toteutuisivat.

Unelmoin, että tyttärillä olisi hyvä tasapainonen elämä.

5. Että avioliitto kestäisi kuolemaan saakka. Välillä on vaikeuksia. Riidellään ja heitän astioita seinään. Mutta sitten sopu on sitäkin suloisempi.

6.Että saisin pitää harrastukseni: lukemisen, kuntoilun, maalaamisen, kirjoittamisen, luonnon....

7. Että pääsisimme taas talvilomalla reissuun Kauko-Itään. Lets see. Money talks. Rahasta se on kiinni.

Olen erittäin huono säästämään - yhtä huono kuin siivoamaan. Minulla ei ihan todellakaan ole selvää käsitystä. Mihin palkka menee?

Toki lapsiin. Koska he ovat meistä vielä täysin taloudellisesti riippuvaisia. Ja nuorilla naisilla tahtoo olla melko paljon menoja: vaatteisiin, kosmetiikkaan, ratsastustamineisiin.

Myönnän. Myönnän ihan nöyrästi, että ostelen itsekin vaatteita. Mutta en kovin paljon. Ainakaan omasta mielestäni. Ostan osan kirppariltakin. Niin että...olen ainakin jollakin tapaa säästäväinen. Kuplassa on kiva elää. Ruuassa en pihistele. Ja niin se palkka aina hurahtaa johonkin.

Mies on osa-aika työtön. Häneen en voi taloudellisesti turvautua. Myönnän - olenpa tänään kovin myöntyväinen - että olen välillä siitä katkera eukko. Että mies esimerkiksi soittelee selloa tai kirjoittaa kotona, kun minä joudun opettaa kailottamaan töissä koko päivän. Mutta mitäpä sille voi. Ei mies varmasti halunnut työttömäksi. Miksi häntä syyttelisin? Elämä on nyt vain näin.

8. Että ilmastonmuutos hidastuisi tai jopa pysähtyisi. Jotta tulevilla sukupolvilla olisi yhtä hyvin kuin meillä.

9. Että tuotantoeläimet saisivat elää mahdollisimman lajiominaisesti. Että ne eivät eläisi vain kuolemaa varten. Tilavat oltavat. Onnellinen elämä. Tämä olisi pitänyt sijoittaa listassa jo alkupäähän. Olen ollut 35 vuotta kasvissyöjä. Täysin eettisistä syistä. Eläimet ovat kavereitani, enkä voi millään syödä heitä. Tästäkin olen kirjoittanut aikaisemmin postauksen Miksi olen kasvissyöjä? Tässä linkki. En edelleenkään tiedä, osasinko tehdä linkin. Sen voi tarkastaa vasta julkaistusta tekstistä.

10. Nyt tämä lista alkaa olla jo liian pitkä. Akalta ei unelmat lopu. Silti vielä yksi: että saisin elää vanhaksi. Että olisin reipasotteinen ja elämästä vielä utelias, rohkea mummo. Että tekisin kaikkea kivaa ja mieletöntäkin. Kun nuoremmat kuitenkin joka tapauksessa ajattelisivat, että se on tuommoinen. Kun on vanhuuden höperö. Vanhuuden höperiys kunniaan! Tietenkin itse naureskelisin sisimmässäni, että teen tätä kaikkea kivaa ihan tietoisesti. En ole höperö. Luulkoon mitä luulkoon nuoremmat ihmiset.

Lähteet: ensimmäinen kuva Pexel, loput omia, video you tube