tag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post7406500927207959390..comments2024-03-28T14:53:35.024+02:00Comments on Marja 50+ eloa ja oloa: Surutyöni 88.marja 50+ eloa ja oloahttp://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-36064062229976262752021-12-19T15:32:10.230+02:002021-12-19T15:32:10.230+02:00Kiitos kommentistasi Kirsti.Selfiekuva on kuvattu ...Kiitos kommentistasi Kirsti.Selfiekuva on kuvattu suodattimen läpi. Siksi ei näy rypyt. En kestä katsella suoria kuvia. Valheellistahan tämä tavallaan on. Pitäisi vain hyväksyä se, että olen vanhentunut.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-5737000879063766392021-12-19T14:19:02.077+02:002021-12-19T14:19:02.077+02:00Ainakin kuvassa olet yhtä nätti ja nuoren näköinen...Ainakin kuvassa olet yhtä nätti ja nuoren näköinen kuin aina ennenkin. Huolimatta siitä, että tunnet itsesi vanhaksi. Aika muuttaa ihmistä. Suruaika vielä enemmän. Toivotan sinulle tuskatonta Veran ajattelemista ja voimia. Kirsti Kaijahttps://www.blogger.com/profile/08000515886421747486noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-63370869742748533682021-12-18T23:15:58.855+02:002021-12-18T23:15:58.855+02:00Kiitos kommentistasi T.Selja. Sanasi olivat hyvin ...Kiitos kommentistasi T.Selja. Sanasi olivat hyvin lohdullisia. Kuvasit niin hyvin surua. Pyörremyrsky tai kuohuva koski se on. Ja revitään auki koko ihminen. Missään ei ole rauhaa. Toivon, että miehelleni ja minulle vielä kävisi niin, että muistot, ikävä ja kaipaus olisivat tyyniä, rauhallisia.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-16260881493521105502021-12-18T20:02:38.652+02:002021-12-18T20:02:38.652+02:00Suuren surun jälkeen ei ihminen ole koskaan sama k...Suuren surun jälkeen ei ihminen ole koskaan sama kuin ennen. <br />Suru on kuin pyörremyrsky tai kuohuva koski, jossa ihmistä revitään, kiskotaan ja revitään niin ettei meinaa saada hengitettyä.<br />Ja sitten joskus huomaa, että enää ei tuska ja kipu ole koko ajan raatelemassa. On vain ne kauniit muistot, ikävä ja kaipaus.<br />Voimia sinulle, Marja. T.SeljaAnonymousnoreply@blogger.com