tag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post7125731895246549354..comments2024-03-27T17:26:37.850+02:00Comments on Marja 50+ eloa ja oloa: Läheisten kuolema muutti minuamarja 50+ eloa ja oloahttp://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-43563893054477565052022-10-14T17:03:57.114+03:002022-10-14T17:03:57.114+03:00Kiitos kommentistasi jade. Tuntuu, että kuolema on...Kiitos kommentistasi jade. Tuntuu, että kuolema on viimeinen tabu yhteiskunnassa. Kuolevat "pannaan" kuolemaan laitoksiin, jotta he eivät olisi ihmisten silmissä ja mielessä, tietenkin myös lääketieteellisistä syistä. Voimia tutullesi! Ja kiitos voimien toivottamisesta.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-47426487901203943062022-10-13T14:50:05.146+03:002022-10-13T14:50:05.146+03:00Kuolema on raskas aihe, mutta sellainen josta tule...Kuolema on raskas aihe, mutta sellainen josta tulee puhua. Kiitos siis tästä. Meidän tutulla myös on vaikea aika meneillään. Kuolinpesän tyhjennys on edessä, ja se häntä jännittää myöskin. Sinulla menetyksiä on ollutkin. Kovasti voimia sinulle. jadehttps://www.pt-paperipalvelu.fi/kuolinpesien-tyhjennyksetnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-6547536487909472592018-10-05T09:50:55.171+03:002018-10-05T09:50:55.171+03:00Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Kuolema on edelleen...Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Kuolema on edelleen tabu. Puhumattakaan itsemurhasta. Minusta myös vaikeista asioista tulisi keskustella. Elämä olisi silloin täyteläisempää.Kyllä varmaan vanhempien kuolema kirpaisee syvältä olipa minkä ikäinen hyvänsä. Se ei voi olla nostamatta monenlaisia tunteita pintaan.Surullista että äitisi kuoli juuri kun olitte lähentyneet. Mukavaa perjantaita ja viikonloppua sinulle.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-76668410312253229882018-10-04T18:43:13.707+03:002018-10-04T18:43:13.707+03:00Syvällinen postaus. Kuvat sopivat oivasti sisältöö...Syvällinen postaus. Kuvat sopivat oivasti sisältöön. Käsittelet aiheita, joilta monet haluaisivat ummistaa silmänsä.<br />Sinulla on ollut paljon riipaisevia menetyksiä. Ihailen tapaa, jolla kerrot niistä. Ilman katkeruuden häivääkään. On helppo uskoa, että nämä suuret surut ovat muokanneet sinut juuri sellaiseksi ihmiseksi, joka olet. Toiset huomioivaksi ja paljoksi muuksi.<br />Varmaan vanhempansa menettää aina liian varhain. Siltä minustakin tuntui, vaikka olin jo 35-vuotias isäpuoleni kuollessa. Hän oli kuitenkin ollut lapsuuteni ja nuoruuteni turva. Aina hän ei voinut äidin vuoksi olla sitä avoimesti.<br />Äitini ja minä lähenimme vasta vähän ennen hänen kuolemaansa, siksi tuntui, että menetin hänetkin liian varhain. <br />Hyvää illan jatkoa sinulle!Kirsti Kaijahttps://www.blogger.com/profile/08000515886421747486noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-71877202350329356192018-10-04T13:38:09.625+03:002018-10-04T13:38:09.625+03:00Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Saman kuin sinäki...Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Saman kuin sinäkin olen oppinut läheisten varhaisesta kuolemasta: Elän hetken, päivän kerrallaan. Vaikka se ei aina onnistukaan. Mutta kyllä tätä elämää osaa arvostaa enemmän kuin ennen. Koit melko lyhyessä ajassa monta läheisen menetystä. Se on ollut varmasti todella raskasta. Isä ja mies ovat jonkinlaisia peruspilareita. Ystävät äärettömän rakkaita ja tärkeitä. Olet selvästi onneksi osannut päästää irti surusta ja jäljellä on kaipaus ja hyvät muistot. Läheisen itsemurhan haava ei umpeudu samoin kuin niin sanotun luonnollisen kuoleman haava. Mielessä pyörii pitkään: Miksi? Mitä olisin voinut tehdä? Minua lohduttaa ajatus, että isäni ja ystäväni saivat rauhan valtavaan elämänahdistukseen. Se oli heidän valintansa. Minä olisin jotenkin itsekäs, jos ajattelisin, että he ovat minulta pois. Minä ja minä. Yritän todella ajatella, että elämä oli heidän ja he päättivät itse, mitä sillä tekisivät. Vaikka päätyisivät sen lopettamiseen. Hienoa että olet voinut tarjota vertaistukea työssäsi. Seurakunnassa kuolema on tosiaankin vahvasti läsnä. Voi olla - etenkin kesäaikaan - useammat hautajaiset samalla viikolla. Ja niinhän se on kuten sanoit, kuolema on osa elämää. Mukavaa torstaita sinulle.marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-85610070560093945492018-10-04T13:12:05.471+03:002018-10-04T13:12:05.471+03:00Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Tämän päiväinen a...Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Tämän päiväinen aiheeni ei ole oikein mediaseksikäs, koska kuolemasta ylipäätään ei haluta puhua. Se on vieläkin eräänlainen tabu.Ihana että voit muistella jo isääsi kauniilla kaipauksella. Todella jotenkin dramaattinen ja tunteikas tuo viimeinen kohtaaminen ja sanat ystäväsi kanssa. En yhtään ihmettele, että et ole raaskinut käyttää hänen kutomiaan villasukkia. Ne ovat arvokas muisto. Hyvää torstai päivää sinulle!marja 50+ eloa ja oloahttps://www.blogger.com/profile/02662107070150132092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-65592425859322321252018-10-04T12:48:59.581+03:002018-10-04T12:48:59.581+03:00Onhan tuota surua ollut, vajaassa kymmenessä vuode...Onhan tuota surua ollut, vajaassa kymmenessä vuodessa menettänyt kaksi parasta ystävätärtä, isäni ja mieheni samana vuonna, väliä puoli vuotta. Läheisteni itsemurhaa en ole elänyt paitsi elämänkumppanini ja työkaverini ovat näin menettäneet läheisensä ja ollaankin paljon keskusteltu siitä surusta. Varmaan tuo itsemurhan tehnyt läheinen jättää jälkeensä kenties syyllisyyttäkin ja varsinkin jos on ollut nuori ihminen. Ajattelen sitä että millainen tuska onkaan ihmisellä kun päätyy tällaiseen ratkaisuun. Tottakai läheisen ihmisen menetys muuttaa katsantokantaa elämään, itse en suunnittele paljonkaan elämääni eteenpäin vaan yritän nauttia jokaisesta päivästä ja pienistä arkisista jutuista. Kumppanini vaimo kuoli 45 vuotiaana poikansa syliin, täysin terveenä viriilinä naisena aivan yllättäin kun taas oma mieheni sairasti puoli vuotta ja kuoli 58 vuotiaana. Itse tein surutyötä jo hänen eläessään kun tiesin tulevan. Mieheni kuoleman jälkeen ilmaantui kummasti asiakkaita minulle jotka olivat menettäneet läheisensä kai sitä vertaistukea tarvittiin. Viime vuosina on sitten tätä kuolema-aihetta käsiteltykin paljon ja seurakunnassa kun myös työskentelen niin siellähän ollaan kuoleman kanssa tekemisissä lähes päivittäin. Mutta kuolemakin on osa elämää, näin minä ajattelen. Kuulasta torstaipäivää Marja :-Tanttarellihttps://www.blogger.com/profile/18322941759117101366noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5925696365945582744.post-47615081736617835802018-10-04T10:04:22.631+03:002018-10-04T10:04:22.631+03:00Varmasti läheisen itsemurha on asia jota ei voi kä...Varmasti läheisen itsemurha on asia jota ei voi käsittää, koska se ei ole vain tekijän asia vaan mitä se jättää jälkeensä omaisille. Kysymyksiä joihin ei ehkä saa vastausta.<br />Minä menetin isäni viisi vuotta sitten ja muistelen isääni hyvin usein, kaipauksella mutta en enää surulla.<br /> Hyvän ystävän yllättävään kuolemaan 12 vuotta sitten on hyvin paljon auttanut se, että viimeiset sanani hänelle olivat ”ajattelen sinua joka päivä” ja hän vastasi ”niin minäkin”,. Siis todellakin viimeiset sanamme toisillemme <3 Samoin hänen kutomansa villasukat juuri ennen kuolemaansa ovat sellainen aarre, etten ole vieläkään raaskinut käyttää niitä.<br />Äkillinen kuolema tulee mielestäni aina liian varhain, mutta sairauden uuvuttaman ihmisen kohdalla surutyötä voi tehdä jo ihmisen eläessä.Tuulikkihttps://www.blogger.com/profile/08254587528424961828noreply@blogger.com