Viikko on taas vilahtanut ohitse. Töissä oli tavallista enemmän vilskettä ja reipasta meininkiä, kun oli penkinpainajaiset. Penkkareissa opettajien täytyy kestää tietynlaista nöyryytystä. Heistä tehdään abivideo, joka on hauska ja liioittelee opettajan piirteitä.Minä olin muun muassa Suomen surkein kuski. Sama juttu ope-banderolleissa. Meteli, musiikki ja sotku kuuluu asiaan. Mutta sitten kun abit on kuorma-auton lavalla ja auto kaartaa pois, tulee tippa linssiin: nyt he meidät jättivät. Oltiin sentään kolme vuotta yksissä.
Sitten ne hyvät uutiset:Miehenikin rupesi kasvissyöjäksi. Ollaan oltu 23 vuotta yksissä ja minä koko sen ajan kasvissyöjä. Yhteensä 35 vuotta. Mies on aina rakastanut kaikenlaisia makkaroita. Hän oli nähnyt unen, jossa porsas sanoi hänelle: Herra älä syö minua. Se oli mieheni mukaan sielun viesti hänelle. Että pitää ryhtyä kasvissyöjäksi. (Me taidetaan olla vähän hullua sakkia.) Olin niin onnellinen hänen päätöksestään, että en hennonnut kertoa hänelle omaa käsitystäni unesta.
Mies ei lue blogiani, joten kerron vähän tässä. Vaikka kunnioitankin miestäni. Minun mielestäni sielu ei puhu unessa vaan ihmisen oma mieli. Kaikki unen hahmot edustaa unennäkijän eri luonteenpiirteitä. Siis unennäkijää itseään. Siis mieheni porsas oli yksi hänen oma puolensa. Enneunissa ei ole näin. Enempää en mieheni arvostuksen vuoksi tässä unta tulkitse. Mutta ihanaa. Nyt ollaan molemmat kasvissyöjiä. En ole edes yrittänyt miestäni ja lapsia käännyttää. Se on aivan oma asia, mitä syö.
Toinen tyttäristä on myös kasvissyöjä.Toinen syö lihaa. Mutta nyt hän on perheen ainoa sekaruuan syöjä. Ja häntä varten en aio enää kokata myös lihaversiota päivän ruuista. Helpottaa huomattavasti kokkaamista.
Pusero ei ole oikeasti niin nyppyinen kuin kuvassa näyttää. Kissankarvat lienee
aitoja.
Päivän asu on hame ALANRED "autenttisen italialainen" Tarjan muotipuodista ja pusero Onlyn. Molemmat vuosia vanhoja. Ehkä jo kymmenen vuotta.
Kuvien laatu on tavallistakin huonompi. Minun uninen pärstä on todella epäselvä. Kuvat otettiin tyttäreni toimesta varhain aamulla. Tyttären napakasta päätöksestä. Kumpikin silti vielä puolittain unessa.
Kuvien laatu on tavallistakin huonompi. Minun uninen pärstä on todella epäselvä. Kuvat otettiin tyttäreni toimesta varhain aamulla. Tyttären napakasta päätöksestä. Kumpikin silti vielä puolittain unessa.
Ja kuvat on kuvattu taas tuon pönttöuunin edessä. Rauhallisin tausta meidän sekavassa huushollissa.
Liikutuin siis myönteisesti ja haikeasti penkkareissa. Mutta eipä paljon myönteisesti liikuttanut. Kun onnistuin ajamaan ojaan. Onneksi se tapahtui jotenkin pehmeästi. Miltei tyylikkäästi (?). Vaikka viime talven vakavan ojaanajon jälkeen vannoin, että ei ikinä enää. Ajan talven liukkailla hitaasti.
Täysin nautamaisen kärsivällisesti. Mutta se pääsi jotenkin unohtumaan. Olin kai mietteissäni. Jotka ei kummoisia ole. Onneksi ystävällinen autoilija otti minut kyytiin ja pääsin töihin. Mies tietty joutui järjestämään auton pois ojasta - mutta on onneksi tottunut näihin minun autokuvioihin vuosien kuluessa.
Torstaina ATK-ohjaajani opetti minulle instagrammin ja kuvakaappauksen käyttöä. Ymmärsin jotakin. Niin, jotakin. Pitää harjoitella molempia kaaaaaaauan aikaa.
omaa elämäänsä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Lähteet: omat
Hienoa että miehesi sai kutsun kasvissyöntiin unen kautta! Tämä oli oikeasti hyvä uutinen. Vaikka itse en olekaan enää kasvissyöjä mutta mieheni on. Se on tosiaan hyvä ettei ketään yritetä käännyttää.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Maiju. Joo, unen kautta hän sai tämän uuden syömistyylin. Mitä kautta vain on minulle OK. Käännyttäjät - minkä asian tahansa - ovat rasittavia.
PoistaAika hauskaa että sinä olit Abien videolla Suomen surkein kuski ja sitten satut ajamaan penkkaan ☺️ Onneksi ei sattunut mitään ja kerkesit vielä töihinkin. Varmasti tulee opiskelijoita ikävä niin pitkän yhdessä vietetyn ajan jälkeen.
VastaaPoistaKiitos Karoliina kommentistasi. Olen ajanut ojaan keskimäärin kaksi kertaa talvessa. Ja peruuttanut muutaman keraan toiseen autoon. Tiedän itsekin. Että olen surkea kuski. Mutta tykkään vauhdista. Huono yhdistelmä.
PoistaKiva hame ja kivat poseeraukset.
VastaaPoistaSinullapa on kärsivällinen mies! Hyvä että hän ymmärtää :) Yritä nyt kuitenkin pysyä tiellä tämä loppu talvi. Ettei vaain satu pahempaa.
Kiitos, Eeva, kommentistasi. Juu, tiellä yritetään pysyä keskittymällä siihen ajamiseen. Ei oman mielen poukkoiluun. Mieheni on todella kärsivällinen luonne. Mutta sitten kun hermostuu, huuto on miltei alkukantaisen pelottava.
PoistaOnneksi ei sattunut mitään vakavampaan tuossa ojaanajossa. Liukkailla kannattaa aina pitää ainakin kunnon turvavälit muuhun liikenteeseen ettei satu mitään.
VastaaPoistaPenkkareista tulee aina mieleen rakkaita muistoja omista penkkareista. Tulvahtaa mieleen lukioajan kaverit ja kirjoituksetkin. Toisaalta penkkarit oli hauskan riehakas päivä mutta toisaalta vähän haikeakin kun luokka hajosi sen jälkeen.
Ojaan ajo oli jotenkin virtaviivainen (olen asiantuntija näissä). Meillä täällä maalla tietöihin käydään jotain puoli välissä päivää. Aamulla tiet on surkeassa kunnossa. Penkkarit on oppilaille ehkä tavallaan myös raskas kokemus. Ei nähdäkään säännöllisesti joka päivä. Ja lukea pitäisi rutosti. On ne vaan nuoret niin ihania elämä edessä, ettei voi olla liikuttumatta.
PoistaItse olen laittanut merkille, että ruvetaan vegaaneiksi, ei pelkästään kasvissyöjiksi. Tyttäreni ystäväkin on ollut jo kohta vuoden vegaani ja valittaa toisinaan, että on kauhee nälkä. Jos haluaa aidosti olla vegaani, niim mikäs siinä! :) Itselleni olisi hyvin vaikeaa ryhtyä vegaaniksi. Olen sekasyöjä, mutta tykkään kasvisruoasta. Soijasta en niin välitä. Kiva, että miehesikin ryhtyi kasvissyöjäksi, niin pääset myös kokkauksen suhteen helpommalla! :)
VastaaPoistaPenkkaripäivä on varmasti haikea, mutta varmasti jää myös helposti mieleen!
Itse perustin n.pari viikkoa sitten blogilleni instaan tilin. Sitä kautta olen saanut nopeasti ihan kivasti seuraajia. :)
Kiitos Maisa kommentistasi. Juu, nykyisin ruvetaan uein suoraan vegaaniksi, joka on paljon vaativampi ruokavalio kuin pelkkä kasvissyönti. Suuri helpotus kokkauksen yksinkertaistuminen. Minäkin liityin instaan pari päivää sitten ATK-ohjaajani avustavana. Mutta sei ei ole blogin insta. Ja minulla digi-tyhjäpäällä on vielä harjoittelemista. Hyvää viikonloppua.
VastaaPoistaNiillä teidän teillä ei ole todellakaan ihme, jos talvikelissä löytää itsensä ojan puolelta :) Kokeiltu on, joka säässä...
VastaaPoistaMinä olen sekasyöjä, mutta syön aika kasvisvoittoisesti ja pidän erityisesti kalasta. Yritän tietoisesti vähentää lihan syöntiä ja korvata proteiinin kotimaisilla vaihtoehdoilla, yritän muutoinkin suosia lähi-/ luomuruokaa.
Kiitos Jonna kommentista. Täällä maalla tiet tosiaan on mitä on. Kiva että syöt kasvisvoittoisesti ja lähi/luomuruokaa. Minä en yleensä puutu toisten ruokavalioon. Kukin syököön mitä haluaa.
Poista