Taas astiat lenteli. Siis minä heittelin niitä raivoissani.
Jo kesästä asti olen puhunut miehelleni, että keittiön ruskea katto pitäisi maalata. Jotta keittiöön tulisi ilmavuutta ja avaruutta.
Mies ehdottomasti kieltäytyi maalaushommista. Vaikka minä olisin maalannut myös. Mies rassaa tyytyväisempänä vanhoja autojaan.
Olen tympeänä katsellut keittiön kattoa. Se olisi itseasiassa pitänyt maalata heti, kun ostimme tämän 1950-luvun talon.
Mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Meillä ihan tavallista.
Toissa päivänä sitten päässäni pimahti, kun puhuimme taas maalaamisesta. Miehen mielestä se on turhaa. Karjuin ja - kuten tuossa aikaisemmin sanoin - heittelin astioita.
Kävin rautakaupassa. Ostin maalit. Aloin maalata. Sillä selvä.
Ja meidän keittiö on koko talon suurin huone.
Ennen kai sanottiin tupakeittiö.
pienempään purkkiin.
Maalaustuoli oli maalauksen jälkeen
yhtä tahrainen kuin minäkin. Plus
matoissa ja lattialla oli tahroja.
Maalasin ikään kuin raivon vallassa
ja nopeasti. Raivo voi olla myös
voiman lähde.
Jees. Minä tein sen. Yksin. Itse.
Oletteko koskaan suuttunut kumppanille ihan kybällä?
Lähteet: raivo, kuvat omat
Niin juuri, turha sitä on odotella toisen osallistumista kun itse voi tarttua puikkoihin. Itse tekemällä tulee hyvä mieli.
VastaaPoistaKiitos Melissa kommentista. Totta puhut. Turha ruikuttaa kun voi itsekin tehdä.
VastaaPoistaSamaa monesti todennut itsekkin, että parempi tehdä itse kuin odottaa toisen apua. Paitsi silloin jos itse en todellakaan osaa tehdä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Nicola. Näin on. Kyllä me naiset osataan melkein mitä vaan. Googlettamalla löytyy nykyisin ohjeet mihin tahansa.
PoistaIhana postaus Marja. Kuin olisin ollut kärpäsenä katossa, ei kun jossain nurkassa, ja nähnyt koko episodin. Hurmaavan realistiset kuvasi tuovat mieleeni monet hetket meidän huushollissa. Minä en pysty suuttumaan miehelleni tekemättömistä töistä, mutta olen pari kertaa raivonnut siitä, etten saa hänestä riitakumppania. Hänen rauhallisuutensa on saanut minut kihisemään raivosta. Olen lähtenyt ovet paukkuen ja sora auton pyöristä singoten marjaan ja kaverille. Enkä ole vastannut hänen puheluihinsa. Mukavaa marraskuun päivää sinulle.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Ole vain iloinen, ettet ollut kärpäsenä paikalla. Olisin raivoissani läimäissyt sinut hengiltä. Vaikka yleensä en tapa kärpäsiäkään. Minä saan oitis miehestäni riitakumppanin. Meteli on hirmuinen, kun me tapellaan. Ollaan molemmat kovia huutamaan. Onneksi ei asuta kerrostalossa. Oltaisi jo varmaan saatu häätö. Plus minä heittelen astioita. Mitä käteen sattuu.Monesti on kyllä kaduttanut, kun on mennyt sirpaleiksi keräämääni ja tykkäämääni vanhaa Arabiaa. Mutta sopu on aina nopea ja suloinen.
PoistaTääl kans yks, joka tekee mieluummin ite kun jää odottelemaan et tapahtuuko mitään :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Saga. Täällähän kommenteissa on useampi nainen joka tekee itse. Hienoa. Te nuoret naiset osaatte sen varmasti paremmin kuin me päälle viisikymppiset.
PoistaMielenkiintoista ... teilläkin tapellaan tai siis riidellään ...
VastaaPoistaMinä inhoan riitelyä. Ehkä siitä syystä, että minun parisuhteessani siitä ei ole ollut koskaan mitään hyötyä.
Kiitos, Eeva kommentistasi. Miksi meillä ei riideltäisi? Kun aihetta on. En minäkään tykkää riitelystä. Mutta kun aihetta on. Silloin ja tällöin. Sitten riidellään oikein olan takaa. Perusteellisesti. Tyhjentävästi. Puhdistavasti. Olen vähän surullinen, jos käteen on sattunut vanhaa Arabiaa. Näin on kyllä aika usein, koska haluan olla kauniitten esineiden lähellä. Saahan niitä sitten huutokaupoista ja kirppareilta lisää. Ne on vain aineellista. Joka muuttuu aikanaan tomuksi. Mutta rakkaussuhde on henkistä. Me huudamme miehen kanssa molemmat riidan tuoksinassa. Mutta sitten sovimme. Yllättävän nopeasti. Vähän psykologisella alalla ollaan molemmat. Ymmärretään, ettei tunteita pidä padota. Tulkoon ne ilmoille vaikka kuinka arkaarisessa muodossa. Hyvä kun tulevat. Ilmaistaan. Käsitellään. Sopiminen on aina yhtä ihanaa. Surullista, jos riitelystä ei ollut parisuhteesssasi hyötyä. Mutta me kaikki ollaan niin omanlaisia.
VastaaPoistaHyvä sinä, miehet on välillä niin saamattomia, että parempi tehdä itse vaan! :D Riitoja meilläkin tulee ja menee ja välillä kyllä suututtaa niin, että tekisi mieli myös heitellä astioita :P
VastaaPoistaKiitos kommentista. Se taitaa olla niin että miehet miehiä. Naiset naisia. Minun mieheni on erittäin itsepäinen. Varsinainen jäärä. Astioita on lennellyt suuret määrät tämän kaksikymisen yhteiselon aikana. Se on muuten ihana kuulokokemus, kun astiat räsähtelee ja risahtelee.
VastaaPoistaEnnen raivosin enemmänkin. Usean vuoden ajan kävimme erilaisilla parisuhdekursseilla ja käytiin niillä itsekin puhumassa. Sen jälkeen riidat ovat olleet paljon rakentavampia.
VastaaPoistaKiitos Minna kommentistasi. Me ei olla vielä kursseilla käyty. Koska riidat sovitaan nopeasti. Riidat voi tuulettaa suhdetta.
PoistaRiidellään ja minua useinkin ärsyttää juurikin tuo miesten saamattomuus. " joo joo... ".
VastaaPoistaItse juurikin tehnyt vastaavasti... ottanut tuumasta toimeen kun kerta toinen ei voi. :D
Hyvää viikonloppua! :)
Kiitos Mama Lina kommentistasi. On pakko välillä itse tehdä jokin asia, joka olisi periaatteessa yhteinen.
Poista