tiistai 22. elokuuta 2017

Lapsuuden turvattomuus ja siitä selviämiseni


Lapsuuteni oli perusturvaton. Onneksi meitä oli neljä sisarusta. Saimme jonkinlaista turvaa toisistamme. Isä masentunut, johon kuolikin. Äiti iloluontoinen alkoholisti. Ajattelen, että hän oli sairas. Ei vain surkea juoppo. Olen antanut vanhemmilleni anteeksi. Kaiken. Alkanut elää Omaa Elämääni.




Vaikka lähtökohdat ei olleet kummoiset, minulla on ihan hyvä elämä. Hyvä arki. Koputan puuta. Olen joutunut työstämään lapsuuttani ehkä enemmän kuin turvallisen lapsuuden elänyt ihminen. Mutta tunnen syvästi, että jotakin tärkeääkin sain lapsuuden kokemuksista. En ole ikinä halunnut rypeä itsesäälissä. Koska se ei johda mihinkään. 



En oikeastaan tiedä, onko blogeissa yleensä tällaista jonkinlaista itsetilitystä. Olen vasta aloitteleva blogin pitäjä. Mutta sattuu nyt huvittamaan. Niinpä tilitän. Kirjoitan yleensä impulsiivisesti. 



Seuraan oikeastaan vain kahta muuta blogia. En halua päivässä kuin kaksi tuntia (max) some ja blogi tietsikointia. On niin paljon muutakin tekemistä. Etenkin lukemista ja luonnossa liikkumista, kuntoilua... Seuraamani blogit ovat ihanan konkreettisia.Arkielämää. Tekee minulle hyvää. Ei mitään minunlaisia haihatteluja.



Mutta tämä nyt vain on minun blogi. Ja kirjoitan aina mitä sattuu tulemaan mieleen. Ihmiset ajatelkoon rauhassa mitä ajattelevat. Ei se minua hetkauta. Olen jo aika paljon tai niin paljon kokenut.



En voi olla laittamatta tähän niin sanottu itsetilitys postaukseen Veskun tulkintaa Eino Leinon runosta Nocturne. Se on omalla tavallaan samalla vähän surullinen mutta valoisa. Jos tämä on se tarkoittamani video youtubesta, siinä on hyvin kauniita kuvia. Digiblondi ei voi koskaan olla varma mistään. "Jännittävää" elämäähän tämä on.





Olen halunnut katkaista pahan kierteen omien lasteni kanssa. Niin hyvin kun olen jaksanut. He ovat saaneet omistautunutta hoivaa vauvasta asti. Molemmat ovat vähän ristiriitaisia  ja luovia persoonallisuuksia. Kuten ehkä isänsä (kirjoittanut kaksi romaania, soittaa useita instrumentteja ja laulaa) ja äitinsä, joka on kirjoittanut lapsesta asti pöytälaatikkoon ja maalannut.



Mutta heidän tuskin tarvitsee käydä psykoterapiaa läpi, jotta lapsuuden traumat aukeaisivat. Kuten minä kävin sen aikoinaan läpi. Osittain psykologian opintoihin liittyen. Meillä oli sellainen professori , että hän melkein vaati, että opiskelija käy läpi psykoanalyyttisen (psykodynaamisen) terapian. Tuli sitten käydyksi. Moni trauma aukesi. Tuskallista se oli. Mutta kannatti loppu elämää ajatellen. Se lisäsi itsetuntemusta ja samalla ihmistuntemusta. Nyt hengitän ja elän melko vapaasti. Tai tunnen, että minussa on sisällä vapaus ja riippumattomuus. Vaikka ulkonaisesti arki sitoo energiaa työhön. Mutta saan myös paljon ilon hetkiä työssäni. Nykynuoret ovat ihmeen suvaitsevaisia, rohkeita ja fiksuja!


Lapsena koetut traumaattiset, vaikeat kokemukset voivat aiheuttaa myöhemmin mielen ongelmia. Esimerkiksi masennusta, neurooseja ja persoonallisuushäiriöitä. Persoonallisuushäiriö on vakavampi ongelma kuin neuroosi. Siitä ei voi koskaan kunnolla parantua. Kuten neuroosista voi. Persoonallisuushäiriöitä on muun muassa narsistinen persoonallisuus, epävakaa persoonallisuus, eristäytyvä persoonallisuus, epäluuloinen persoonallisuus...


Traumat voivat pysyäkin vain alitajunnassa, piilossa. Voi ehkä olla, että kiireisen elämän järjestäminen itselleen, on vain pakoa traumoista. Ei ole aikaa pysähtyä. Silloinhan mieleen voisi tulla vaikka mitä.



Mutta vanhuus voi muuttaa tilanteen. Varjot pitenevät. Ihminen haurastuu, hidastuu, muuttuu ehkä vähän heikommaksi - siis hyvin vanhana. Silloin traumat voivat tulla alitajunnasta tietoisuuteen.Mutta siinä on mahdollisuus myös eheytyä. Erikssonin kehitysteorian mukaan vanhuuden kehitystehtävä olisikin eheytyminen. Muistelemalla menneisyyttä koota itsensä täysin omaksi itsekseen.



Psykologiassa on kiintymyssuhdeteoria. Sen mukaan pienellä lapsella pitäisi olla ainakin yksi turvallinen kiintymyssuhde. Yleensä se on äiti. Jos ei ole turvallista kiintymyssuhdetta, lapsi alkaa käyttäytymisellään oireilla tätä. Ja turvaton kiintymyssuhde usein toistuu nuoruuden ja aikuisuuden ihmissuhteissa.


Uusi yksinäisyyden ja surun uhka on myös täällä somessa. Etenkin nuorilla tykkäysten tai seuraajien saaminen on niin riippuvuutta aiheuttavaa, että jos niitä ei saa, nuori kokee olevansa jotenkin huono.


Mutta niinhän se on Eino Leinon sanoin: meillä on tahto, mutta ei aina voimaa parempaan.

Lähteet:  kuvat Pexel

15 kommenttia:

  1. Moi. Rohkea kirjoitus eikä mikään lälly. Taidat olla aika sisukas mimmi. Kristiina

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Kristiina kommentistasi. Kyllä minä aikamoinen jääräpää olen. Elämä on siihen kasvattanut, kun kaikesta on aina pitänyt huolehtia itse. Opskeluun ym. en tietenkään saanut minkäänlaista tukea. Siivosin illat yhtä kauppaa. Mutta en halua missään nimessä ruikuttaa!Elämä jatkuu.

    VastaaPoista
  3. Hyvin laadittu teksti. Kiitos Marja. Harvoin tapaa aikuisen, joka tunnistaa lapsuuden turvattomuuden vaikutukset omassa elämässään ja vielä harvempi on pystynyt kääntämään kokemuksensa voimavarakseen. Ihailen asennettasi. Hyvää illan jatkoa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Koen, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun ns. hankkia oma elämä. Työstää suurimmat surut. Kyllä nuoruuteni oli erittäin railakas. Mutta sitä kesti vain aikansa. Sen nuoruuden.

    VastaaPoista
  5. Ihailtavan rohkea teksti ja erittäin tärkeä sellainen, kiitos kun jaoit! :)

    Elisabet | www.fashionpoetry.eu

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi, Elisabet. Kirjoitin kun mieleen tuli. Kirjoitan hyvin impulsiivisesti. Enkä halua väistellä vaikeita aiheita, jos ne on tullakseen. Elämässä on paljon hyvää. Mutta myös paljon pahaa.Kiitos vielä siitä, että pidit tekstiä jotenkin tärkeänä. Hyviä syyskesän päiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kirjoitat painavimmistakin aiheista, se on tarpeen! Ihania syyskesän päiviä sullekin! :)

      Poista
  7. Sinulla on hieno elämänasenne. Hieno teksti myös, tärkeitä ja kiinnostavia aiheita! Itseä kiinnostaa myös loputtomasti ihmismieli ja psykologia (jota opiskelenkin). Tekstistäsi tuli mieleen, että teen gradua koherenssin eli elämänhallinnan tunteesta, joka osaltaan selittää sitä, miksi toiset selviävät hyvin traumaattisista kokemuksista ja toiset taas eivät. kiitos vielä hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä! :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Niina Kommentistasi. Kiva jos herätti ajatuksia. Olen menneisyyttäni jo tarpeeksi käsitellyt psykoterapiassa aikoinaan. Ja jatkanut elämääni. Välillä siitä nauttien ja välillä vähän ahdistellen.Mutta vain elämää.

    VastaaPoista
  9. Kiitos tekstistäsi. Moni varmasti kokenut samaa ja he saavat tekstistäsi varmasti lohtua. :)

    Taru
    stuffabout.fitfashion.fi

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommentistasi Anonyymi. Perheen sisäiset ongelmat ovat ihmeen yleisiä. Suurin murhe on alkoholi. Suomessa kun ollaan ja eletään.

    VastaaPoista
  11. Rohkea teksti! Itselläkään ei ole ihan ehkä lapsuus ja niitä työstän tällä hetkellä. Heikko ei voi olla koska haluaa olla vahva oman lapsensa silmissä! :)

    Mukavaa keskiviikkoa! :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos Mama Lina kommentistasi. Kun saa lapsen, omat lapsuuden kokemukset räpsähtävät päälle. Siinä tulee käytyä omaa lapsuuttaan läpi. Uskon, että lapsi kyllä vaistoaa hoitajansa todelliset tunteet. Sen takia kannattaisi olla oma inhimillinen itsensä. Jos vaan jotenkin voi.

    VastaaPoista
  13. Hyvä teksti ja rohkeasti kirjoitat asioista! :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos, Elina kommentistasi. En koe itseäni mitenkään rohkeaksi, tulee vain välillä mieleen nostaa kissa pöydälle. Eli kirjoittaa vaikeammistakin aiheista.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!